Alexander-tekniikka on nimetty kehittäjänsä, australialaisen Frederick Matthias Alexanderin (1869 - 1955) mukaan.
F.M. oli näyttelijä, joka jo nuorella iällä alkoi lausuessaan kärsiä pahoista ääniongelmista. Lääkäreiltä hän sai neuvoksi vain lepuuttaa ääntään, mutta siitä ei ollut apua. Ääniongelmat palasivat lausumisen myötä heti takaisin. Omatoimisena miehenä hän alkoi tutkia ääniongelmiensa syitä itse. Pitkällisten tutkimusten, mm. peilin edessä tehtyjen havaintojen perusteella hän teki käänteentekevän huomion. Aina alkaessaan lausua, hänellä oli tapana jäykistää niskaansa ja työntää päätään taaksepäin. Näin hän tuli painaneeksi kurkunpäätään, joka puolestaan vaikeutti hengittämistä. Hän myös havaitsi nostavansa rintakehäänsä lausuessaan, joka puolestaan aiheutti selän lyhenemisen ja jännittymisen ja hengityksen vaikeutumisen entisestään. Nämä havainnot hän teki peilien kautta, olematta itse tietoinen tavoistaan. Näin hän teki toisen tärkeän oivalluksen: Hänen oma käsityksensä kehonsa asennosta ja siitä, mitä hän teki kehollaan, ei ollutkaan luotettava. |
PERUSKOORDINAATIO
Peruskoordinaatio tarkoittaa pään ja selkärangan välistä suhdetta. Peruskoordinaatio on aina olemassa, mutta sen laatu vaihtelee ja vaikuttaa koko kehon toimintaan. Juuri tämä F.M. Alexanderin oivallus erottaa tekniikan kaikista muista menetelmistä. Peruskoordinaation toimiessa tarkoituksenmukaisesti, kaula-, niska- ja selkälihakset ovat vapaat ylimääräisestä jännityksestä ja sen seurauksena pää on tasapainossa selkärangan huipulla. Tämä tasapaino ei ole mikään staattinen pään asento, vaan elävä ja muuttuva tila.Tätä kautta hermoston hermosto antaa viestin kehon "uudelleen organisoitumiseen", jolloin sen luontaiset liike- ja tasapainomekanismit alkavat toimia liikkumisen aikana. Huomio tässä kohtaa, että kehomme liikkuu koko ajan! Perusohjauksen toimiessa epätarkoituksenmukaisesti, jännittyneet niskalihakset vetävät pään taakse ja alaspäin. Koska pää on hyvin painava - n.5 kg - tuo pään taaksetaipuminen aiheuttaa epätasapainotilan kehossa ja sitä kautta kroonista jännitystä paitsi niskassa, myös selän lihaksissa. Tämän seurauksena tasapaino- ja liikekoordinaatiomekanismit häiriintyvät, kehon paino ei pääse kulkeutumaan tasaisesti selkärangan kautta lantioon ja sieltä molempien jalkojen kautta maahan, vaan jää rasittamaan niveliä tarpeettomasti. Liikkumisesta tulee jäykkää ja kehosta jännittynyt, koska tietämättämme toimimme maan vetovoiman vaikutusta vastaan pysyäksemme pystyssä - sen sijaan, että antaisimme kehon olla ja toimia yhteistyössä maan vetovoiman kanssa, täydellisessä tasapainossa. |
PÄÄ JOHTAA, VARTALO SEURAA
Kaikilla selkärankaisilla - ihminen mukaanluettuna - pää johtaa liikettä ja muu keho seuraa. Asia on helppo todentaa kun katsoo esimerkiksi käärmeen luikertelua tai vaikkapa hiipivän kissan liikkumista. Ihmisen kohdalla asia on hieman mutkikkaampi. Toisin kuin esimerkiksi kissalla, jolla selkäranka suuntautuu horisontaalisesti päätä kohti, eli kissan menosuuntaan, ihmisellä selkäranka suuntautuukin ylöspäin, menosuunnan ollessa sinne minne kasvot osittavat, eli eteenpäin. Niinpä me useimmiten alammekin tarpeettomasti työntää päätämme eteenpäin, katseen suuntaan. Sillä seurauksella, että n. 5 kg:n painoinen pää menee epätasapainotilaan suhteessa kehoon keho joutuu pystyssä pysyäkseen jännittymään tarpeettomasti. Pään johtaminen ja vartalon seuraaminen voivatkin toteutua ihmisellä vapaasti vain silloin kun niska ja kaula ja koko selkä ovat vapaat tarpeettomasta jännityksestä ja koko selkäranka kallonrajaan asti vapaasti pitenevässä tilassa. |
Inhibointi on välttämätön kehon toiminnalle. Lihaksistossa tapahtuu inhibointia koko ajan meidän tietämättämme. Jotta jäsenet eivät heiluisi hallitsemattomasti, tai toisaalta jotta niiden lihakset antaisivat tarvittaessa periksi, kehossamme on inhiboivia hermosoluja jotka antavat lihassoluille käskyn tarvittaessa olla supistumatta.
Alexander-tekniikassa inhibitiolla eli estämisellä tarkoitetaan totutulla tavalla reagoimatta jättämistä. Pysähtymistä ennen reaktiota, jolloin on mahdollisuus valita millä tavalla toimii. Ei siis ole kyse kehon kontrolloimisesta, vaan ajatuksen tietoisesta käytöstä. Jos emme opi pysähtymään, reagoimme aina uudestaan samalla totutulla tavalla ja koemme, ettei meillä ole valtaa ylitse tottumuksiemme. |