Lisätietoa Alexander-tekniikasta

F. M. Alexander

Alexander-tekniikka on nimetty kehittäjänsä, australialaisen Frederick Matthias Alexanderin (1869 - 1955) mukaan.

F.M. oli näyttelijä, joka jo nuorella iällä alkoi lausuessaan kärsiä pahoista ääniongelmista. Lääkäreiltä hän sai neuvoksi vain lepuuttaa ääntään, mutta siitä ei ollut apua. Ääniongelmat palasivat lausumisen myötä heti takaisin. Omatoimisena miehenä hän alkoi tutkia ääniongelmiensa syitä itse. Pitkällisten tutkimusten, mm. peilin edessä tehtyjen havaintojen perusteella hän teki käänteentekevän huomion. Aina alkaessaan lausua, hänellä oli tapana jäykistää niskaansa ja työntää päätään taaksepäin. Näin hän tuli painaneeksi kurkunpäätään, joka puolestaan vaikeutti hengittämistä. Hän myös havaitsi nostavansa rintakehäänsä lausuessaan, joka puolestaan aiheutti selän lyhenemisen ja jännittymisen ja hengityksen vaikeutumisen entisestään. Nämä havainnot hän teki peilien kautta, olematta itse tietoinen tavoistaan. Näin hän teki toisen tärkeän oivalluksen: Hänen oma käsityksensä kehonsa asennosta ja siitä, mitä hän teki kehollaan, ei ollutkaan luotettava.

Alexander-tekniikan kehittäjä F. M. Alexander

F. M havaitsi, että kun hän lakkasi jännittämästä niskaansa ja selkäänsä, hänen äänensä laatu parani ja hengitys kulki helpommin. Seuraava ongelma, joka hänen piti ratkaista oli siis: Miten lopettaa tavat joista ei ollut itse edes tietoinen? Lopulta hän kuitenkin keksi, että ajattelemalla toistuvasti jännitysten vapautumista, hän onnistui ohjaamaan kehonsa käyttöä tietoisesti. Tämä kehon ja mielen yhteyden löytyminen oli täysin sen ajan käsitysten vastaista. Tällä menetelmällä hänen äänensä kuitenkin parani ja kehonkäyttö muuttui kevyeksi ja vapaaksi.
Alexander kehitti tekniikkaansa vuosia ja luopui lopulta näyttelijän urastaan voidakseen opettaa sitä myös muille.

Mihin Alexander-tekniikan teho perustuu?

Kevyt, vapaa ja tasapainoinen olemus, sekä koko kehon ja kaikkien raajojen vapaa liikkuvuus perustuvat kehon luontaisten tasapainomekanismien ja liikekoordinaation vapaaseen toimimiseen. Tämä  vapaus voidaan saavuttaa vain, kun niskan ja kaulan lihakset ovat vapaat ja pää on tasapainossa suhteessa selkärankaan.  Tieteelliset tutkimukset selkärankaisilla ovat  osoittaneet, että  eläimet suuntaavat vaistomaisesti päänsä juuri tietyllä tavalla suhteessa muuhun kehoon  ollakseen mahdollisimman valppaita ja  valmiita lähtemään liikkeelle tarvittaessa. Eläimet käyttävät siis vaistomaisesti kehoaan tarkoituksenmukaisesti. Me ihmiset kuulumme selkärankaisiin, mutta olemme taaperovuosien jälkeen kadottaneet tuon vaistomaisen kyvyn. Alexander-tekniikan avulla voimme kuitenkin saavuttaa sen taas - tietoisesti.

Alexander-tekniikan perusajatuksia

PERUSKOORDINAATIO

Peruskoordinaatio tarkoittaa pään ja selkärangan välistä suhdetta. Peruskoordinaatio on aina olemassa, mutta sen laatu vaihtelee ja vaikuttaa koko kehon toimintaan. Juuri tämä F.M. Alexanderin oivallus erottaa tekniikan kaikista muista menetelmistä.

Peruskoordinaation toimiessa tarkoituksenmukaisesti, kaula-, niska- ja selkälihakset ovat vapaat ylimääräisestä jännityksestä ja sen seurauksena pää on tasapainossa selkärangan huipulla. Tämä tasapaino ei ole mikään staattinen pään asento, vaan elävä ja muuttuva tila.Tätä kautta hermoston hermosto antaa viestin kehon "uudelleen organisoitumiseen", jolloin sen luontaiset liike- ja tasapainomekanismit alkavat toimia liikkumisen aikana. Huomio tässä kohtaa, että kehomme liikkuu koko ajan!

Perusohjauksen toimiessa epätarkoituksenmukaisesti, jännittyneet niskalihakset vetävät pään taakse ja alaspäin. Koska pää on hyvin painava - n.5 kg - tuo pään taaksetaipuminen aiheuttaa epätasapainotilan kehossa ja sitä kautta kroonista jännitystä paitsi niskassa, myös selän lihaksissa. Tämän seurauksena tasapaino- ja liikekoordinaatiomekanismit häiriintyvät, kehon paino ei pääse kulkeutumaan tasaisesti selkärangan kautta lantioon ja sieltä molempien jalkojen kautta maahan, vaan jää rasittamaan niveliä tarpeettomasti. Liikkumisesta tulee jäykkää ja kehosta jännittynyt, koska tietämättämme toimimme maan vetovoiman vaikutusta vastaan pysyäksemme pystyssä - sen sijaan, että antaisimme kehon olla ja toimia yhteistyössä maan vetovoiman kanssa, täydellisessä tasapainossa.

Niskalihasten jännityessä pää kääntyy taaksepäin ja alaspäin.Pään painopiste on tässä kaularangan takana ja rasittaa niskaa.

Koska kallon etuosa on takaosaa painavampi, niskalihasten ollessa vapaat, pään painopiste on kaularangan edessä. Pään paino ei näin rasita niskaa.

PÄÄ JOHTAA, VARTALO SEURAA

Kaikilla selkärankaisilla - ihminen mukaanluettuna - pää johtaa liikettä ja muu keho seuraa. Asia on helppo todentaa kun katsoo esimerkiksi käärmeen luikertelua tai vaikkapa hiipivän kissan liikkumista.

Ihmisen kohdalla asia on hieman mutkikkaampi. Toisin kuin esimerkiksi kissalla, jolla selkäranka suuntautuu horisontaalisesti päätä kohti, eli kissan menosuuntaan, ihmisellä selkäranka suuntautuukin ylöspäin, menosuunnan ollessa sinne minne kasvot osittavat, eli eteenpäin. Niinpä me useimmiten alammekin tarpeettomasti työntää päätämme eteenpäin, katseen suuntaan. Sillä seurauksella, että n. 5 kg:n painoinen pää menee epätasapainotilaan suhteessa kehoon keho joutuu pystyssä pysyäkseen jännittymään tarpeettomasti.
Pään johtaminen ja vartalon seuraaminen voivatkin toteutua ihmisellä vapaasti vain silloin kun niska ja kaula ja koko selkä ovat vapaat tarpeettomasta jännityksestä ja koko selkäranka kallonrajaan asti vapaasti pitenevässä tilassa.

Kaularanka työntyy eteenpän, pää taakse ja alas. Tämä johtaa siihen, että pysyäkseen pystyssä miehen on työnnettävä lantionsa eteen ja taas vastaavasti yliojennettava polvensa.

Oikealla pää johtaa kehon pitenevään tilaan. Ei ole tarkoitus asettua staattiseen "hyväryhtiseen asentoon", vaan kysymys on kehon dynaamisesta suuntautumisesta ja tasapainosta..

AISTIHAVAINTOMME OVAT EPÄLUOTETTAVIA

Jos on esimerkiksi vuosikausia pitänyt jalkateriään voimakkaasti uloskiertyneinä, niiden laittaminen suoraan tuntuu, kuin jalat olisivatkin kiertyneet sisäänpäin. Emme voi siis täysin luottaa siihen miltä jokin tuntuu. Kokeile vaikka laittamalla sormet ristiin. Sinulla on todennäköisesti tapana laittaa sormet aina samalla tavalla - joko vasen tai oikea peukalo päällimmäisenä. Teepä se nyt toisin kuin yleensä - tuntuu oudolta, ehkä jopa väärältä, vai kuinka?

Emme myöskään välttämättä tunnista jos jännitämme jotain lihasta kroonisesti. Saatamme kyllä tietää jännittävämme, koska lihasta särkee ja se tuntuu koskettaessa kovalta, mutta emme tunnista sitä muuten. Tämä johtuu siitä, että jos jännitys jatkuu pitkään, lihaksissa olevat reseptorit turtuvat ja lakkaavat lähettämästä aivoillemme viestiä siitä.

KEHO JA MIELI OVAT YKSI KOKONAISUUS

Kuten F.M. Alexander oman kehonkäyttönsä tutkimisen kautta oivalsi, ajatuksilla voimme vaikuttaa suoraan kehomme toimintaan. Tämä tunnustetaan nykyisin jo yleisellä tasolla, mutta harva tulee ajatelleeksi, että ajattelemalla todella on mahdollista päästää irti myös lihasjännityksistä. ( Lue blogikirjoitukseni: Onko venyttely haitallista?)

Alexander-tekniikan työkalut

INHIBITIO

Inhibointi on välttämätön kehon toiminnalle. Lihaksistossa tapahtuu inhibointia koko ajan meidän tietämättämme. Jotta jäsenet eivät heiluisi hallitsemattomasti, tai toisaalta jotta niiden lihakset antaisivat tarvittaessa periksi, kehossamme on inhiboivia hermosoluja jotka antavat lihassoluille käskyn tarvittaessa olla supistumatta.

Alexander-tekniikassa inhibitiolla eli estämisellä tarkoitetaan totutulla tavalla reagoimatta jättämistä. Pysähtymistä ennen reaktiota, jolloin on mahdollisuus valita millä tavalla toimii. Ei siis ole kyse kehon kontrolloimisesta, vaan ajatuksen tietoisesta käytöstä. Jos emme opi pysähtymään, reagoimme aina uudestaan samalla totutulla tavalla ja koemme, ettei meillä ole valtaa ylitse tottumuksiemme. 

SUUNTAUS

Suuntauksella tarkoitamme tietoista ajatusta vapauttaa lihakset pitenevään ja vapaaseen tilaan. Suuntaukset ovat siis ajatuksia kuten: "Annan niskan ja koko kaulan vapautua jännityksistä. Annan pään suuntautua eteenpäin ja ylöspäin. Annan selkärangan pidentyä. Annan koko vartalon pidentyä ja laajentua." Tai nikamien väliin voi ajatella tulevan lisää tilaa. Nämä ajatukset eivät ole mitään mantroja, joita pitäisi hokea tarkoituksettomasti, vaan ikäänkuin käskyjä tai pyyntöjä joita ajattelemalla lähetät lihaksillesi. Tarkoitus ei myöskään ole yrittää tuntea, mitä kyseisessä osassa kehoa tapahtuu. Aistimukset saavat tulla ja mennä, eikä niitä ei pidä yrittää hakea, sillä se aiheuttaa taas uutta jännitystä.

SEMISUPIINI

Aktiivinen lepoasento, jossa pää, selkäranka ja lantio ovat optimaalisessa suhteessa toisiinsa. Tässä asennossa on hyvä lepuuttaa kehoaan vähintään kerran päivässä n. 15 min. Semisupiiniin on hyvä mennä kun tuntee itsensä uupuneeksi, mutta siinä ei ole tarkoitus nukkua, vaan olla aktiivisesti läsnä ja tietoinen kehossa olevista aistimuksista. Se virkistää!

Semisupiinissa maatessasi inhiboi ja anna kehollesi suuntauksia. Tee se kevyesti, ei  pakottamalla. Kun nouset ylös tee se rauhallisesti allaolevan kuvasarjan osoittamalla tavalla. Täältä löydät ohjeet semisupiiniin.

Sivun alkuun