Mikä ihmeen palleahengitys?

Voit olla syömättä päiviä ja juomattakin muutaman päivän, mutta ilman happea et tule toimeen paria minuuttia kauempaa. Ainoa keino saada kehoomme tuota elämän eliksiiriä on tietysti hengittäminen. Tuntuu yksinkertaiselta, mutta kyseessä on erittäin herkästi häiriintyvä ja monimutkainen mekanismi.

Eräs syy sen herkkään häiriintymiseen on, että hengittäminen on sekä tahdonalaista, että ei-tahdonalaista. Siihen taas on olemassa aivan loogiset syyt. Jos esimerkiksi olemme joutuneet veden alle, meidän on kyettävä pidättämään hengitystä, ettemme hukkuisi. Toisaalta, jos meidän koko ajan pitäisi olla tietoisia ja muistaa, että pitää hengittää, se olisi tietysti mahdotonta. Valitettavasti me ihmiset olemme kuitenkin terveyden nimissä keksineet tarpeettomia hengitysharjoituksia, jotka häiritsevät tätä luonnollista tapahtumaa.

Kehomme mittaa koko ajan hapen ja hiilidioksidin pitoisuutta kehossamme ja tuohon saamaansa informaatioon perustuen käynnistää tarvittavan määrän lihastoimintaa, jotta hengitys tapahtuisi kehon tarpeiden mukaisesti.

Toisaalta hengittämisessä toteutuu fysiikan lakien mukainen mekanismi:  Tilasta, jossa ilmanpaine on suurempi, ilma pyrkii purkautumaan tilaan, jossa se on pienempi. Ajattele vaikka ilmapalloa. Jos aukaiset sen, ilmapallo tyhjenee. Toisin sanoen, koska sen sisällä on suurempi paine kuin sen ulkopuolella, ilma purkautuu ulkopuoliseen tilaan. Sisäänhengityksen lopussa keuhkojen sisäpuolella oleva ilmanpaine on siis suurempi kuin ulkopuolella. Niinpä keuhkot pyrkivät tyhjenemään ulkopuoliseen tilaan, jossa ilmanpaine on pienempi. Tämän jälkeen tilanne on päinvastainen ja ilman on taas purkauduttava sisälle keuhkoihimme. 

Sisäänhengitettäessä kylkiluut liikkuvat sivuille ja ylöspäin. Rintakehä laajenee siis sivuille ja ulospäin. Tämä voi toteutua vain silloin, kun kyljissä, selässä ja vatsassa ei ole jännityksiä, jotka estäisivät tuota kylkiluiden vapaata liikumista.

Nyt tulemme itse asiaan, eli vallalla oleviin käsityksiin erilaisista "hengitystyyleistä" ja siitä mikä niistä on oikein ja väärin. Yleisesti puhutaan siis:

1. Palleahengityksestä
2. Kylkiluuhengityksestä
3. Keuhkojen yläosalla hengittämisestä, rintakehällä hengittämisestä
4. Solisluuhengityksestä

Alexander-tekniikassa ollaan kiinnostuneita ainoastaan siitä, että kehon jännityksiä vapauttamalla sen luonnolliset hengitysmekanismit saavat jälleen mahdollisuuden toimia.

Tärkeimmät hengityslihakset ovat pallealihas ja kylkiluiden välissä olevat lihakset.
Harva edes tietää missä pallealihas oikeasti on. Useimmat kuvittelevat sen olevan navan yläpuolella oleva, sisäänhengitettäessä pullistuva kohta. Väärin! Siinä pullistelevat sisäelimet, joille jää vähemmän tilaa, kun keuhkot täyttyvät ilmalla ja pallealihaksen keskikohta painuu alas. Katso keskimmäisestä videosta mitkä kaikki lihakset osallistuvat hengittämiseen ja miten hengitys vaikuttaa sisäelimiin.

Pallealihas liikkuu siis aina kun hengität ja sen liike on tahdosta riippumatonta. Sen keskikohta painuu alaspäin sisäänhengitettäessä ja nousee ylös uloshengitettäessä. Kaikki hengitys on siis palleahengitystä! (Katso ylin video) Luin jostain jopa väitteen, että jotkut joogit liikuttaisivat pallealihasta päinvastaiseen suuntaan kuin mitä se luonnostaan liikkuu. Sanoisin, että se on mahdotonta. Pallealihas ei voi liikkua ylöspäin sisäänhengitettäessä - silloin ei tulisi tilaa keuhkoille laajentua. Enkä voi ymmärtää, mitä etua hyvinvoinnille moisesta edes olisi, jos se onnistuisi.

Ei ole myöskään erikseen olemassa mitään "kylkiluuhengitystä". Kylkiluiden on aina tarkoitus liikkua ylös ja ulos jokaisella sisäänhengityksellä - näin rintakehään tulee tilaa lisää keuhkojen täyttyessä ilmalla. Valitettavan harvalla näin kuitenkaan tapahtuu, koska esimerkiksi vatsalihaksissa on usein kroonista jännitystä.

Sitten vielä "keuhkojen yläosalla" hengittämisestä ja "solisluuhengittämisestä". Kysymys on todennäköisesti vain siitä, että kylkivälilihakset ja todennäköisesti myös vatsalihakset ovat niin jännittyneet, etteivät kylkiluut pääse kunnolla liikkumaan ja henkilö nostaa hartioitaan ponnistellessaan sisäänhengityksen aikaansaamiseksi. Tällä nostamisella ei ole mitään tekemistä hengityksen kanssa, joka on refleksi ja tapahtuu siis pallealihaksella. Pallea kyllä liikkuu silloinkin -  tosin sen liikerata on jännitysten vuoksi rajoittunut. Jos katsot alinta kuvaa keuhkoputkien sijainnista keuhkoissa, huomaat, ettet millään pysty säätelemään itse mihin ilma keuhkoissasi virtaa. Toisin sanoen, ei ole olemassa "keuhkojen yläosalla hengittämistä". 

Kuten jo edellä mainitsin, sisäänhengitys on oikeastaan refleksi ja nopeampi kuin uloshengitys, joka on hitaampi ja ajallisesti siten pidempi. Yleistä on, että uloshengitys jää aina vähän vajaaksi. Näin sisäänhengitysrefleksi ei pääse toimimaan asianmukaisesti, koska keuhkoihin on jäänyt liikaa ilmaa. Tämän seurauksena tulee tunne, että on nopeasti"tehtävä" sisäänhegitys. (Huom! Keuhkojen ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla koskaan aivan tyhjiksi. Ei siis ole tarkoitus alkaa puristaa viimeisiä ilmarippeitä ulos keuhkoista).
Ainut "oikea" tapa hengittää on siis päästää irti kaikesta turhasta jännittämisestä kehossa ja antaa hengityksen tapahtua kehon omilla ehdoilla.

Terveisin,
Marja

Keuhkoputket ohjaavat hapen kulkua keuhkoihin.