Hyvää tätä hetkeä!

26/9/2012

Istutin fiikukseni isompaan ruukkuun. Istuttamisen jälkeen istuskelin ja katselin pitkän tovin kasvia ja aloin yhtäkkiä ihmetellä sen olomuotoa. Tuossa, silmieni edessä on toinen elävä olento.

Mitä sen sisällä tapahtuu? Onko tuossa kasvissa vaikuttava elämä rajoittunut sen sisälle? Runkoon, lehtiin ja juuriin? Onko siinä oleva elämä jotenkin eri kuin minussa, tässä vähän eri näköisessä olennossa, joka katselee tuota kasvia? Elämän muoto minussa ehkä on monimutkaisempi, mutta yhtä kaikki, sama elämä minua liikuttaa kuin tuota kukkaakin, joka kurkottaa lehtensä kohti valoa. Ja onhan sen ympärilläkin, tässä meidän välissämme, yhtäläinen elämä. Ilma, jota emme juurikaan muista ihmetellä. Päinvastoin. Sanomme jopa, kun joku ihminen ei merkitse meille mitään, että hän on "kuin ilmaa". Ja kuitenkin - ilma on se, jonka puute ensimmäisenä saa elämän kaikkoamaan kehostamme. Emme pysy hengissä ilman ilmaa - happea - muutamaa minuuttia kauempaa. Mutta kuka muistaa ihmetellä tuota "tyhjyyttä" ympärillämme? Kallisarvoisinta kaikesta.

Niin, palatakseni takaisin elämään, onko kukaan viisainkaan tiedemies koskaan kyennyt selittämään sitä? Ei ole, eikä tule koskaan kykenemäänkään. Vaikka paloittelisivat atomin kuinka pieneksi tai vaikka löytäisivät yhä kaukaisempia ja kaukaisempia planeettoja. Elämä on ja pysyy ihmiselle arvoituksena. Tästä huolimatta otamme kaiken helposti itsestään selvyytenä. Kuten esimerkiksi oman kehomme ja kaikki sen monimutkaiset toiminnot ja mekanismit.

Olen kiitollinen Alexander-tekniikalle monestakin syystä, mutta yksi on se, että se on saanut minut oivaltamaan kuinka ihmeellinen asia ihmisen keho on. Tai oikeastaan kuinka ihmeellinen asia elämä tässä kehossa on. Ja myös sen ulkopuolella.

Mitä sen oivaltamiseen on tarvittu ja miten Alexander-tekniikka on sen saanut aikaan?
Alexander-tekniikka opettaa pysähtymään. Ilman sitä ei huomaa ihmettä nimeltä Elämä, joka On. Ilman rajoja, kaikkialla. Tässä ja nyt.

Tähän loppuun on pakko laittaa pätkä Conan O'Brienin showsta
"Everything is amazing and nobody is happy".

Marja

2 Comments

Minna

26/9/2012 09:54:46 am

Kiitos Marja IHANASTA kirjoituksesta! Se sattui tulemaan NIIN oikeaan hetkeen minulle, että liikutuin kyyneliin asti. Ja mikä helpottava nauru tuosta YouTube-pätkästä myös :-) Aivan loistava yhdistelmä tekstiä ja videota!

Juuri tuo kiitollisuus elämästä on minulla ensimmäisenä mielessä, kun ajattelen Alexander-tekniikkaa. Kuinka monta kertaa päivässä saan pysähtyä ja ihastella tätä kaikkea: luontoa, ihmisiä työpaikan aulassa, materiaalien pintoja - ja tietenkin oman kehoni elävyyttä. Juuri se mitä kuvasit: "ihme nimeltä Elämä, joka On. Ilman rajoja, kaikkialla. Tässä ja nyt."

Mutta eihän tuollaisia asioita voi sanoa ääneen esimerkiksi töissä. Kaikki pitäisivät minua järkeni menettäneenä, jos kertoisin miten kiitollinen olen automatkasta, jonka ajoin aamulla töihin. "No, mitä tapahtui?" he kysyisivät, odottaen kertomusta, jossa kuvaan selvinneeni juuri ja juuri hengissä uhkaavasta onnettomuudesta. "Huomasin jalkaterässäni jännityksen, jota en ole aiemmin huomannut, ja oli ihanaa, kun sen pystyi jättämään pois. Olen niin kiitollinen."

Tänään sattui olemaan ensimmäinen työpäivä koko syksynä, että mieleeni hiipi stressi-sana - niin paljon töitä, jotka on tehtävä viikon loppuun mennessä, että koin tarvitsevani lisää aikaa. Intuitioni varmaan ohjasi sormeani painamaan blogisi tunnusta suosikeissa, koska tietoinen mieleni oli tänään unohtanut mistä sitä aikaa oikein saa... Joku ehkä ajattelee, että eikö kannattaisi tehdä niitä töitä, eikä lueskella blogeja... Ei kannata! Kun mieli ja keho kirkastuu ja rauhoittuu, aikaa tulee lisää. Se johtuu siitä, että olen paljon tehokkaampi tuossa kirkkaassa olotilassa. Vaikka vastustankin tehokkuuteen pyrkimistä suoraan ja hinnalla millä hyvänsä, on paradoksaalista, että pysähtymisen jälkeen ihminen on tehokkaampi. Mutta sitä tehokkuutta ja kirkkautta en aio kokonaan antaa työnantajani käyttöön, ei. Aion nauttia tänään(kin) elämän ihmeestä monella tavalla. Kiitos vielä kerran kirjoituksestasi!

Marja

28/9/2012 08:25:33 am

Kiitos kiittämästä! Todella mukava kuulla, että blogikirjoitukseni muistutti sinua jostain, jota juuri sillä hetkellä tarvitsit :).

Eikä se mitään, vaikka joskus stressaisikin, sillä kuten kertomuksesi osoitti: Sille, joka on pohjimmiltaan valmis päästämään stressistä irti, elämä tarjoaa aina uuden mahdollisuuden siihen. Eikä se tarkoita, sitä että elämä toimittaisi luoksemme jonkun, joka "ottaa" tuon stressin meiltä pois. Ei, vaan siinä, kuten Alexander-tekniikassakin, meidän on itse päästettävä irti! Elämä ainoastaan tarjoaa siihen mahdollisuuden muistuttamalla toisenlaisen näkökulman olemassaolosta. Edellytyksenä on, että on valmis tuon mahdollisuuden näkemään. Kaikki eivät ole, ja se heille sallittakoon. Sinä olit siihen valmis sillä hetkellä. Onnittelut siitä :).

Hyvää syksyn jatkoa sinulle,
Marja

Your comment will be posted after it is approved.

Hyvää tätä hetkeä!

Leave a Reply.

Kategoriat:

Arkisto: