KUUSAMON ALEXANDER-TEKNIIKKA
  • Alexander-tekniikka
  • Lisätietoa tekniikasta
    • Tieteellinen tutkimus Alexander-tekniikan toimivuudesta
    • Alexander-tekniikka voi auttaa selkäkipuun
    • Hengityksen vapautuminen
    • Tasapaino voi palautua Alexander-tekniikalla
    • Lisääntyvää työhyvinvointia
    • Aktiivinen lepoasento auttaa jännityksissä
    • Tunnettuja oppilaita
  • Yksityistunnit
  • Marja Krappe
  • Blogi
  • Varaa tunti
  • Media/Linkit
Picture

Kiitos, Alexander-tekniikka

30/6/2014

0 Comments

 
Juhannuksena tein hyvän ystäväni kanssa pyöräretken Savojärvelle, joka on 40 km:n päässä Turusta. Jotta olisin kovassa vastatuulessa kyennyt pysymään vahvemman ja parempikuntoisemman ystäväni vauhdissa, minun oli luovuttava  tavastani reagoida esimerkiksi vastatuuleen ja ylämäkeen. Samoista tavoista, joita huomaan olevan lähes kaikilla pyöräilijöillä. Alamme puskea ylävartaloamme eteenpäin ja painaa sitä polkemisen tahdissa alas ja ylös - ikäänkuin se muka auttaisi polkemista tai tekisi siitä tehokkaampaa. Samalla useimmiten työnnämme päätä taaksepäin, jolloin kaula jännittyy. Kaikki tämä saa aikaan ylävartalon ja käsien kokonaisvaltaisen jännittymisen, jolloin hengitys ei enää voi olla vapaata. Tämän puolestaan saa aikaan sen, että koko keho lakkaa toimimasta tehokkaasti ja on käyttettävä tarpeettoman paljon energiaa sekä polkemiseen, että hengittämiseen! 

Ennen kuin voin luopua tavastani reagoida yllämainitulla tavalla kehollisesti, minun oli luovuttava tavastani reagoida mentaalisesti. Päästettävä irti ajatuksesta tai uskomisesta ajatukseen,  että "on rankkaa polkea vastatuuleen ja ylämäkeen!" Vasta sen jälkeen olin valmis päästämään irti kehollisesta reaktiostani.

Tätä kaikkea havainnoidessani tunsin valtavaa kiitollisuutta ja riemua Alexander-tekniikasta. Ei tarvitse kuitenkaan lähteä polkemaan kymmeniä kilometrejä voidakseen harjoittaa tuota irtipäästämistä tavoistaan reagoida. Kyllä jokaisen elämä tarjoaa siihen päivittäin lukuisia tilanteita, jos vain on avoin ne huomaamaan.

En väitä, että Alexander-tekniikka olisi ainoa asia joka johtaa hyvään oloon, mutta se on yksi olennaisimmista. Vertaisin sitä ruokaan joka on yhtäaikaa sekä hyvää, että terveellistä. Mutta - ennen kuin voin kokea ruuan hyödyn ja maun, minun on nähtävä se vaiva, että vien tuon ruoan suuhuni.

Samoin minun on itse käytettävä Alexander-tekniikkaa, jotta se mitä kehollani teen, olisi samanaikaisesti kevyttä ja voimakasta.

Terveisin,
Marja
0 Comments

Alexander-tekniikan kirjekurssi, osa 1

31/1/2014

0 Comments

 
Aion nyt yrittää mahdotonta.

Alexander-tekniikan opettajien piireissä nimittäin "tiedetään" yleisesti, ettei tekniikkaa pysty oppimaan lukemalla. Sitä mantraa olen itsekin toistanut. Haluan nyt kuitenkin tutkia onko asia todella täysin totta.  

Tämän kurssin tarkoitus ei ole olla kaiken kattava sukellus tekniikkaan, vaan pikemminkin maistiainen siitä, mistä tekniikan harjoittamisessa on kysymys. Tätä kautta kynnys tunneille tulemiselle voi mataloitua ja toisaalta motivaatiosi tekniikan oppimisen suhteen saattaa jopa lisääntyä.

Aloitan tämän kirjekurssin siitä, mikä minusta on käytännöllisin ja tarkoituksenmukaisin lähtökohta perehtymisessä tekniikkaan - eli tulemista tietoiseksi erilaisista aistimuksista.

Missä tahansa nyt oletkin, todennäköisesti istut tätä lukiessasi. Pyydänkin sinua nyt, että mitään tekemätttä tai yrittämättä vain annat tietoisuuden tuolilla olevasta takapuolestasi tulla tajuntaasi. Jos istumisen sijaan makaat esimerkiksi sohvalla, tule tietoiseksi sohvaa vasten painautuvasta selästäsi. Tai jos seisot, tule tietoiseksi jalkapohjistasi. Huomaa siis, että sinun ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään, etkä ole luomassa uutta tuntemusta, vaan sinä ikäänkuin avaudut kehossasi jo olevalle aistimukselle.  Ei muuta. Ole kuitenkin samanaikaisesti tietoinen ympärilläsi olevasta tilasta ja sen tapahtumista. Väreistä, äänistä, tuoksuista, liikkeistä. Huomaa, että kaikki aistiärsykkeet tulevat sinua kohti. Sinun ei tarvitse ponnistella millään lailla asian tapahtumiseksi. Ole myös tietoinen tilasta ympärilläsi. Varsinkin takanasi, yläpuolellasi ja sivuillasi.

Meitä ihmisiä on tunnetusti kahta tyyppiä. Toisten tietoisuus näyttää suuntautuvan  helpommin ulospäin ja toisten helpommin sisäänpäin. Tosiasia kuitenkin on, että kummankaan suunnan ei ole hyvä dominoida ja siksi meidän on hyvä harjoitella meille ei-niin-luontaista-suuntaa.

Oletpa sitten ulos- tai sisäänpäin suuntautuva tyyppi, huomaa että tuo tietoisuuden suuntautuminen kuitenkin  tapahtuu aina sinun kehosi sisällä, ei sen ulkopuolella, vaikka se suuntautuisikin ulospäin.

Olemme usein, varsinkin toisten seurassa tietoisia siitä, miltä näytämme ulkoisesti. Nyt on kuitenkin tarkoitus tulla kehosta tietoiseksi sen sisällä. Ole siis avoin kaikille tuntemuksille. Älä tuomitse tai arvostele. Älä yritä muuttaa mitään.  Älä yritä kieltää mahdollisesti epämiellyttävän tuntemuksen tai ajatuksen olemassaoloa, mutta älä myöskään uppoudu siihen. Toisaalta, jos havahdut niin tapahtuneen, älä soimaa itseäsi. Ole vain havaintojen tekijä.

 Pidän erityisen paljon Buddhan sanomasta: "The foot feels the foot when it feels the ground". Eli vapaasti suomennettuna "Tunnistat jalkasi jalaksi, kun se on kosketuksessa maahan." Tarvitsemme siis ulkopuolista maailmaa, kokeaksemme kehomme. 

Terveisin,
Marja

 
0 Comments

Sudokun kertomaa

25/4/2013

0 Comments

 
Onko olemassa ketään, jolla ei koskaan olisi mitään ongelmaa? Jos kuulut sellaiseen ryhmään, onneksi olkoon!  Minä en kuulu, mutta erään sudokun tekeminen paljasti minulle hyvin konkreettisesti jotain ongelmien ratkaisusta.

Sudoku itsessään on tietysit täysin keinotekoisesti luotu ongelma, mutta juuri siksi minun oli mahdollista nähdä siinä mitä näin. Ongelmassa ei ollut mitään henkilökohtaista ja kuitenkin halusin ratkaista sen.

Ensin kun katsoin tuota vaikeaa sudokua, ajattelin, että tässä täytyy olla joku virhe. Tämähän on täysin mahdotonta ratkaista. Jos olisin uskonut omia ajatuksiani, olisin tietenkin jättänyt leikin kesken. Sehän oli ajatusteni mukaan mahdoton ratkaista! Tällaisia tilanteita tulee joskus elämässäkin. Tilanne näyttää mahdottomalta. Ajattelemme, että tähän ei ole mitään ratkaisua ja siksi lamaannumme.

Päätin kuitenkin olla uskomatta omia ajatuksiani ja luottaa täysin siihen, että tehtävä on ratkaistavissa. Tein kaiken käytännön työn joka oli tehtävissä ja sitten aloin tutkia ja katsoa uudestaan ja uudestaan. Joka kerta kun kuulin ajattelevani, että tämä on mahdotonta, työnsin ajatuksen syrjään, ja muistutin itseäni siitä, että se ei ole totta. Tämä ON ratkaistavissa ja minä löydän tuon ratkaisun.   Vähitellen aloin nähdä jotain mitä en vielä äsken nähnyt. Se tuntui suorastaan ihmeeltä. Uskomatonta, miten saatoinkaan olla näkemättä silmieni edessä olevia ratkaisuja! Vähitellen kaikki numerot olivat löytäneet oikeat paikkansa ruudukossa.  Tunsin itseni todelliseksi voittajaksi.

Ehdotankin, että seuraavan kerran kun huomaat olevasi tilanteessa, jossa uskot siihen, että tilanteeseen ei  ole olemassa ratkaisua, pysähdy. Pysähdy ja uskalla luottaa ajatukseen, että ratkaisu löytyy. Ja se löytyy, koska se on jo itseasiassa olemassa!  Sinulla pitää vain olla avoin mieli, joka antaa valmiuden nähdän tuo ratkaisu.

Terveisin,
Marja
Picture
Tämähän on mahdotonta ratkaista - vai onko?
0 Comments

Alexander-tekniikkaa ahdistukseen

23/2/2013

0 Comments

 
Olen kotoisin maanviljelijäperheestä. Pihapiirissämme asui kaksi sukupolvea - minun perheeni lisäksi isovanhempani. Siihen maailman aikaan pidettiin lukukinkereitä. Olin ehkä 3-4 vuotias kun tuli isovanhempieni vuoro järjestää kinkerit. Koko kylän väki oli koolla ja istui ympäri mummulan tuvan seinustoja. Minä seisoin keskellä lattiaa ihmetellen kaikkia outoja ihmisiä. En muista mitä tokaisin, mutta sen muistan elävästi, miten kaikki aikuiset purskahtivat nauramaan. Vaikka olinkin vasta muutaman vuoden vanha, osasin jo nolostua tilanteesta ja tuntea itseni hölmöksi. Varsinkin, kun en ollenkaan ymmärtänyt mikä sanomisessani muka oli niin hauskaa.

Ehkä tuon kaltaisia tilanteita tuli enemmänkin vastaan, mutta vain tämä on jäänyt elävästi mieleen. Luulenpa, että siitä sai alkunsa esiintymiskammoni, joka paisui aikamoisiin mittasuhteisiin. Oli aikoja, jolloin  menin lukkoon ja ahdistuin, jos minua kuunteli useampi kuin yksi ihminen. Tilanne toi minut aina ahdistavan tietoiseksi itsestän. Tämä johti vähitellen siihen, että aloin karttaa sellaisia tilanteita. Lopulta en oikein halunnut tavata ketään. Näin sinänsä pieni ja harmiton tapahtuma oli paisunut mielessäni valtavaksi, koko elämiseeni vaikuttavaksi ahdistukseksi, jonka armoilla koin olevani. Toki siihen varmasti vaikutti osaltaan syntymässä saamani luonteenlaatu. Olisihan joku toinen voinut nauttia tilanteesta, jossa huomaa pystyvänsä naurattamaan ihmisiä.

Kaikilla meillä on muistoja enemmän ja vähemmän traumatisoivista tilanteista lapsuuden ajalta. Kannamme niitä sisällämme aikuisikään saakka ja kertaamme tapahtumia mielessämme uudestaan ja uudestaan. Vaikka muisto aiheuttaa kipua ja ahdistusta, emme pysty lopettamaan sen ajattelua. Sen sijaan, että tilanne paranisi, ja ahdistus laimenisi, se saakin uutta voimaa jokaisesta muistelukerrasta. Traumat eivät siis taida hävitä tilanteta mielessä kertaamalla, vai kuinka? Toisaalta, muistojen ja niiden aiheuttamien tunteiden tukahduttaminenkaan ei tunnu auttavan.

Mitä sitten on tehtävissä? 

Traumaattisten tilanteiden aiheuttamat jännitykset ovat jääneet lihasmuistiimme. Alexander-tekniikka alkaa purkaa traumaa kehon kautta, purkamalla sinne jääneitä jännityksiä. Jännitysten vapautuessa mielikin alkaa pikkuhiljaa päästää irti ahdistuksestaan. Alexander-tekniikka ei siis pyyhi muistoja pois mielestäsi, ainoastaan niihin liittyvät ahdistavat tunnelataukset. Samalla alkaa hävitä tarve kelata noita menneitä tapahtumia mielessä tai tukahduttaa ne liian kipeinä. Ne menettävät merkitystään, muuttuen "tavallisiksi" muistoiksi.

Ahdistus-sana jo kertoo mistä siinä on kysymys. Silloin mieli on täysin keskittynyt itseensä. Jokin, tai jopa kaikki ulkopuolinen koetaan kielteisellä tavalla itseen kohdistuvaksi - tunnesuunta on siis minua kohti keskittynyt, puristava, ahdistava. Alexander-tekniikassa opetellaan suuntautumista aktiivisesti myös ulospäin - itsestä poispäin. Sen taidon oppimista voi hyödyntää vastaantulevissa ahdistavissa tilanteissa.

Terveisin,
Marja

Picture
Ahdistuksen suunta on sisäänpäin.
Picture
Siitä voi vapautua suuntautumalla ulospäin Alexander-tekniikan avulla.
0 Comments

Kuka Sinä olet?

18/2/2013

0 Comments

 
Ehkä se selviää, kun ostat uudet silmälasit. Eräs optikkoliike nimittäin mainostaa, että: "Hyvät ja laadukkaat silmälasit tekevät sinusta Sinut". Näinköhän on? 

Näin meille markkinoidaan tuotteita ja palveluja. On vaikea uskoa, että mainostajat käyttäisivät tuon tyyppisiä lauseita, jos niiden ei olisi todettu toimivan.

Ihmisen aivot ovat mystinen elin, jonka toiminnasta ei vieläkään tiedetä läheskään kaikkea. Olemme esimerkiksi tietoisia hyvin pienestä osasta siitä, miten ympäristö ajatteluumme ja valintoihimme vaikuttaa. Erehdymme luulemaan maailmaa ja meitä itseämme sellaiseksi, jollaisena aivomme sen  meidän tietoiselle mielellemme esittävät. Hyväksymme sen totuutena ja olemme joko tyytyväisiä tai tyytymättömiä maailmaan ja itseemme - aina tilanteesta riippuen.

Millaisia me sitten luulemme olevamme?

Kun pieni lapsi syntyy maailmaan hän on vain ja ainoastaan puhdas oma itsensä. Siksi vauvojen lähellä on niin ihana olla. Vähitellen hän kuitenkin alkaa tulla tietoiseksi itsestään erillisenä olentona ja kuulee kanssaihmisten kommentteja itsestään. Lapsi myös oppii - ympäristön esimerkkiä seuraten  - vertaamaan itseään muihin. Hän alkaa esimerkiksi haluta olla sellainen kuin joku toinen. Joku jota hän mielessään ihailee. Niinpä hän alkaa matkia kyseisen henkilön ulkoista käytöstä, sillä siten hän  lapsen logiikalla luulee tulevansa samanlaiseksi kuin ihailunsa kohde. Pieni lapsi on kuin pesusieni, joka imee koko ajan itseensä ympäristön arvioita hänestä itsestään. Tuomioita siitä, onko se mitä hän tekee "hyvää" ja "oikein" vai "huonoa" ja "väärin". Kaikilla meillä on syntymälahjaksi saatu luonteemme ja tempperamenttimme, mutta kaikki nuo ulkopuoleltamme saadut hyväksynnät, tuomiot jne. varastoituvat mieleemme, saaden meidät muokkaamaan käytöstämme toivotunlaiseksi. Haluammehan kaikki tulla hyväksytyiksi. Lopulta unohdamme keitä alunperin olimme. Kukaan meistä ei välty tältä, ja se on kieltämättä aika traagista. 

Alussa mainitsemani mainokset tehoavat meihin ja muokkaavat käsityksiämme, vaikka emme olisikaan siitä kovin tietoisia. Jatkamme aikuisiässäkin yritystä täyttää aivoihimme jatkuvana virtana varastoituvia meihin kohdistuvia odotuksia. Olemme jatkuvasti enemmän ja vähemmän tyytymättömiä siihen, mitä olemme ja saamme aikaiseksi. Tuo tyytymättömyys on siis vain kaikua elämämme aikana saaduista erilaisista arvosteluista ja tuomioista ja määritelmistä millainen "pitäisi" olla. Näemme itsemme niiden kautta.

Kuka Sinä sitten oikeasti olet?

Löytääksesi todellisen aarteen, eli vastauksen tuohon kysymykseen, sinun on maltettava pysähtyä, sillä vastaus löytyy sisältäsi,  ei ulkopuoleltasi. Tässä kohtaa tulemme Alexander-tekniikan nerokkuuteen. Kaikki nuo sinua koskevat  arvostelut, tuomiot tai määräykset, että sinun pitäisi olla jollain tietyllä lailla tms. ovat kertyneet - eivät pelkästään aivoihisi - vaan myös jännityksiksi kehoosi. Lihaksesi muistavat, vaikka mielesi ei enää muistaisikaan. Noiden jännitysten alkaessa vapautua Alexander-tekniikan avulla, vapautuvat myös nämä jo kauan sitten unohtuneet asiat ja voit alkaa rationaalisesti katsoa niiden paikkansapitävyyteen. Saat tilaisuuden kyseenalaistaa omat käsityksesi itsestäsi ja oivaltaa mitkä niistä ovatkin toisten sinuun istuttamia käsityksiä ja vähitellen pystyt luopumaan niistä. Näin alat tulla siksi joka todellisuudessa olet.

Kuka se "Sinä" sitten ikinä onkaan, tuntuu hyvältä ja oikealta - olet tullut kotiin.

Terveisin,
Marja
Picture
Kuka minua oikein katsoo tuolta peilistä?
0 Comments

Ollako Sanna-Raipe vai Samppa?

5/2/2013

2 Comments

 
Teini-ikäisenä sain päähäni, että selkäni on liian pitkä ja leveä. Siis ruma. Niinpä aloin - usko tai älä - yrittää tehdä siitä lyhyempää ja kapeampaa. Jaa että miten?

Puristamalla kylkiäni alaspäin ja painamalla hartioitani eteenpäin. Vähän niin kuin Sanna-Raipekin tekee. Oli siinä teinitytöllä puristamista 24/7. Eikä se tietenkään jäänyt teini-ikään, vaan jatkui tiedostamattani vuosikymmeniä. Ja kaikki nuo vuodet minä ihmettelin miksi hengittäminen on niin työlästä! Eivät auttaneet joogan hengitysharjoitukset, ei meditaatio, ei Rosen-terapia, ei Reiki, ei mitähän-kaikkea-muuta-yritin.   Alexander-tekniikan harjoittaminen päästi minut lopulta pois vankilastani. Olen siitä lopun elämääni kiitollinen.

Mieleni, eli tässä tapauksessa käsitykseni siitä, miltä minun olisi pitänyt näyttää, ohjasi siis kehonkäyttöäni. Se oli kuitenkin vain asian toinen puoli. Kehonkäyttöni, eli tässä tapauksessa kehoni kokoon puristaminen, alkoi muokata myös minäkuvaani. Ei siis toista ilman toista. Olin täydellisen epävarma pakkaus. Loistava esimerkki mielen ja kehon yhteistyöstä!

Alexander-tekniikan opettajana tulee puhuttua lähinnä  tietoisen ajattelun vaikutuksesta kehonkäyttöön. Silmiini osui kuitenkin video siitä, miten tietoisella kehonkäyttöllä voi vaikuttaa myös mieleen, aivan kuten itse aloin teininä tehdä. Tosin onnettomin seurauksin. Sitä kannattaa kuitenkin hyödyntää toisinpäin. Saada aikaan jotain hyvää. Kannattaa katsoa alla oleva video aiheesta!

Tämän kaiken tietoisen kehonkäytön ja ajattelun tarkoitus ei suinkaan ole tehdä sinusta jotain superihmistä. Sen tarkoitus on vapauttaa sinut käyttämään koko henkistä ja fyysistä kapasiteettiasi.Tulla siksi joka oikeasti olet. Rohkenetko ottaa selville kuka?


Picture
Sanna-Raipe voi olla vitsi, mutta hänenlaisiaan, itseään näkymättömäksi tekeviä ihmisiä on oikeasti olemassa.
Picture
Samppa ei todellakaan kätke kynttiläänsä vakan alle.
2 Comments

Olemme pohjimmiltaan vastuussa vain yhdestä asiasta

22/1/2013

0 Comments

 
Käsitämme vastuun jonain jota "joutuu kantamaan" ja sen sanotaan "painavan". Meillä on  vastuu työstämme ja mahdollisesta perheestämme. Joku on vastuussa sairaan läheisensä hoitamisesta, joku koko maan taloudellisesta tilanteesta tai jopa koko maapallosta. Kuka mistäkin. Usein koemme vastuuta jopa läheistemme mielentiloista. Aina vastuu tuntuu kuitenkin painavan. Tuosta painosta saattaa aiheutua myös erilaisia fyysisiä vaivoja.

Eipä ihme, ettemme oikein ole kiinnostuneita ottamaan vastuuta OMASTA elämästämme.  Jo pelkkä ajatus tuntuu liian rasittavalta. Vastuuhan painaa. En ota vapaaaehtoisesti enää yhtään lisätaakkaa elämääni. Sitäpaitsi, jos hyväksyisin vastuuni kaikesta elämässäni, tekemisistäni, jokaisesta ajatuksestani ja tunteestani, tajuaisin, että sitä vastuuta ei pääse hetkeksikään pakoon. Siitä ei voi ottaa lomaa - kuka nyt sellaista vastuuta haluaisi ottaisi taakakseen - kaiken muun vastuun lisäksi.

Eikö kuitenkin ole totta, että olet vastuussa omasta elämästäsi, halusit sitä tai et? Kukaan ei voi pakottaa sinua tuntemaan mitä tunnet, omaksumaan jotain asennetta jostain asiasta, ottamaan askeltakaan tai pysymään paikoillaan. SINÄ teet tuon kaiken.

Huomaatko tämän asian valtavuuden ja samalla sen hienouden: Olla vastuussa omasta elämästä merkitsee todellisuudessa vapautta. Ei olekaan siis vastuun kantoa omasta elämästä, vaan vastuun vapautta. Vapautta VALITA reaktionsa, tekemisensä, ajatuksensa, joka ikinen hetki! "Miten niin?", saatat kysyä, etkä näe siinä mitään vapautta, vaan suorastaan vankilan. Totta onkin, että niin kauan kuin valintasi tapahtuvat TIEDOSTAMATTA, olet pelkkä reaktioidesi ja tapojesi liikuttama sätkynukke.

Olemiseen tässä maailmassa liittyy eräs toinenkin asia, jota et pääse pakoon. Se vaikuttaa sinuun joka hetki, oletpa missä maankolkassa hyvänsä. Vaikutus on myös yhtä suuri, olet sitten maan kamaralla tai kerrostalon sadannessa kerroksessa.  Se on maan vetovoima. Arkielämässä ajattelemme tuon vetovoiman "painona" ja miellämme sen siten negatiiviseksi asiaksi. Todellisuudessa maan vetovoima on vättämätön hyvä. Me tarvitsemme sitä pysyäksemme pystyssä.

Jos kuitenkin käytät kehoasi tavalla, joka johtaa sen epätasapainotilaan, joudut koko ajan kamppailemaan maan vetovoimaa VASTAAN jottet kaatuisi. Toisin sanoen joudut jännittämään kehoasi, teetpä sillä sitten mitä tahansa - vaikka vain seisoisit tai istuisit paikoillasi. Kroonisesta jännityksestä taas aiheutuu kipuja - kenelle mihinkin kohtaan kehoa, niskaan, hartioihin, selkään, päähän. Lisäksi se vaikuttaa hengitykseen, ruuansulatukseen, mielialaan, kaikkeen.

Mitä yhteistä on valinnan mahdollisuudella, maan vetovoimalla ja kehon ja mielen kokonaisuudella?

Ne kaikki ovat läsnä elämässäsi joka hetki, etkä voi välttyä niiltä ja niiden vaikutuksilta, oletpa niistä tietoinen tai et. Ne kaikki myös vaikuttavat hyvinvointiisi.

Jos haluat voida kokonaisvaltisesti hyvin sinun on alettava tulla tietoiseksi. Sillä kuten jo mainitsin, valinnan mahdollisuus avautuu vain sille joka on valmis pysähtymään ja näkemään valinnan mahdollisuuden. Tässä Alexander-tekniikka auttaa sinua - mutta sinun on oltava valmis olemaan tietoisempi joka hetki, uudestaan ja uudestaan. 

Joskus käy niin, että asian laajuus valkenee oppilaalle muutaman oppitunnin jälkeen. Huolimatta erinomaisista kokemuksistaan tekniikasta, hän saattaa lopettaa tunnit, koska vastuu tuntuu liian suurelta. Hän päättää kokeilla jotain "helpommalta" ja "nopeammalta tuntuvaa"  menetelmää.  Menetelmää, jossa keskitytään pelkästään joko kehoon tai mieleen. Tai jotain mitä ei tarvitse tehdä kuin vaikkapa kerran viikossa tiistaisin klo 16. Tai että joku tekee sinun puolestasi jotain - korjaa sinut.

Miten sellainen voisi koskaan todella muuttaa meissä mitään? Onhan kysymys koko elämästä ja olemisesta, sen laadun muuttamisesta. SINÄ OLET JA ELÄT JOKA HETKI, et vain kerran viikossa tiettyyn kellon aikaan!

Kysymys kuuluukin: Haluatko tulla tietoiseksi vastuustasi ja muuttaa kokemuksesi elämäsi laadusta - joka hetki?

Valinta on sinun.

Terveisin,
Marja

0 Comments

Tunteiden tukahduttamisen hinta

17/1/2013

2 Comments

 
Olin noin yhdeksänvuotias kun tein merkittävän päätöksen elämässäni.

Päätin olla itkemättä enää ikinä. En halunnut kenenkään näkevän herkkyyttäni ja heikkoja kohtiani. En muista enää mikä tai mitkä tapahtumat tarkkaan ottaen saivat minut moisen kauaskantoisen päätöksen tekemään, mutta sillä tuskin on merkitystäkään.

Merkitystä sen sijaan on sillä, miten tuo päätös tuli vaikuttamaan tapaani olla ja elää tässä maailmassa. Itkemättömyys alkoi nimittäin vähitellen muuttua kaikkien tunteideni kieltämiseksi.

Mitä tapahtuu ihmiselle joka kätkee ja kieltää tunteensa?
Hän menettää vähitellen kosketuksen paitsi omaan itseensä, myös ympäröiviin ihmisiin. Olo alkaa tuntua ulkopuoliselta ja turralta. Ja kun kätkee heikkoutensa, myös vahvuudet alkavat kadota. Muuttuu itselleenkin muukalaiseksi. Olo käy vähitellen sietämättömäksi.
Lisäksi nuo ilmaisemattomat tunteet jäävät jännityksiksi kaikkialle kehoomme. Kaikki tuo tapahtui minulle.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa alkaa itkettää.
Yleensä tunnemme tulossa olevan itkun palana kurkussa.
Se johtuu siitä, että yritämme salamannopeasti pidättää
itkuamme ja kurkussa tuntuva "pala" on tuosta pidättämisestä sinne syntynyt jännitys.

Alexander-tekniikassa käytetään termiä inhibitio. Sillä ei
tarkoiteta tunteiden tukahduttamista, kuten joskus huomaa ymmärrettävän. Yllä olevassa esimerkki-tapauksessa inhibointi tarkoittaisi sitä, että kun huomaa palan kurkussa, ei jatkakaan itkun tukahduttamista, vaan pysähtyy, päästää irti kielteisistä käsityksistä itkemisestä ja antaaa siihen liittyvien jännitysten mennä. Näin kyyneleet pääsevät virtaamaan vapaasti ja tekemään niille tarkoitetun tehtävän - esimerkiksi poistaa kehostasi stressihormonia. Siksi itku helpottaa.

Voi myös käydä niin, että kun tunnekuohun noustessa pysähtyy, tunne jotenkin laimenee itsestään. Huomaa ehkä ylireagoineensa tms. Koska kyseessä ei ole tunteen tukahduttaminen kehoon ei jääkään jännitystä.Toisaalta, inhibointi voi esimerkiksi vapauttaa ilmaisemaan kielteiset tunteet rakentavammin kuin huutamalla - vaikka joskus sekin on tarpeellista.

Alexander-tekniikassa harjoitettu inhibointi auttaa meitä siis pääsemään eroon tunteisiimme liittyvistä tiedostamattomista reaktioista ja käsityksistä, jotka puolestaan saavat aikaan jännitystä ja tukahduttamista.
Näin olemme vapaita ilmaisemaan itseämme aidosti juuri sellaisena kuin kunakin hetkenä olemme.

Terveisin,
Marja

Picture
Pieni lapsi ei ole vielä "oppinut" tukahduttamaan tunteitaan,
2 Comments

Uusi vuosi - vanhat tavat?

1/1/2013

4 Comments

 
Kun aloittaa Alexander-tekniikan opiskelun, eräs kysymys nousee yleensä jossain vaiheessa mieleen: "Miksi ihmeessä jännitän itseäni aivan turhaan? "

Meillä kaikilla on yksilöllinen historiamme, jota kannamme mukanamme jännityksinä - kukin omalla tavallaan. Toisaalta me ihmiset olemme kuitenkin hyvin samanlaisia. Loppujen lopuksi ei ole merkitystä aiheuttaako tietynlainen tilanne jännitystä hartioissa, vatsassa tai vaikka vasemmassa lonkassa. Syy on yleensä kaikilla sama - pelkäämme jotakin. 

Tunteet, erityisesti juuri pelko ja ahdistus, tuntuvat meistä hyvin todellisilta ja vakavasti otettavilta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että ne ovat "vain" aivojemme fysiologista toimintaa ja kehomme reaktioita. Aivomme nimittäin havainnoivat  maailmaa ympärillämme aistitoimintojemme välityksellä koko ajan ja kaikki tuo informaatio kulkeutuu mantelitumakkeeseen -  tunne-elämämme tärkeään keskukseen. Mantelitumake (joita on itse asiassa kaksi - yksi kummassakin aivopuoliskossa) on nimittäin kiinnostunut kaikista sellaisista elämämme tapahtumista, joihin liittyy jokin tunnelataus. Se varastoi muistot noista tapahtumista aivoihimme. Mantelitumakkeella on keskeinen asema esimerkiksi pelkojen ehdollistumisessa ja tunne-elämän aiheuttamien kehollisten reaktioiden säätelyssä.

LeDoux osoitti tämän 1996 tekemällään rottakokeella. Koetilanteessa rotalle annettiin sähköisku, jonka vaikutuksesta rotta tyypillisesti jähmettyy paikoilleen ja sen verenpaine nousee. Nämä ovat siis vielä tässä vaiheessa aivan luonnollisia kehon reaktioita. Kun koe tehtiin siten, että rotta  kuunteli ensin 20 sekunnin ajan 70 dB:n ääntä ja sai äänistimulaation lopussa sähköshokin, se oppi jo parin testikerran jälkeen äänen kuulemisen ennakoivan sähköshokkia ja jähmettyi paikoilleen jo äänen alkaessa. Rotta oli assosioinut toisiinsa kaksi erilaista sensorista ärsykettä: tietyn äänen ja sähköshokin. Oppimistapahtuman seurauksena alun pitäen neutraalista äänestä on tullut tunnelatauksen sisältävä ärsyke. Kun mantelitumakkeen toiminta estettiin, kyseistä ehdollistumisreaktiota ei tapahtunut.

Otetaanpa toiseksi esimerkiksi ihminen: Pieni ekaluokkalainen opettelee kirjoittamaan. Vieressä valvoo lapsen mielestä pelottava opettaja joka suuttuu, jos hän ei kirjoita oikein. Hänen kehonsa jännittyy pelottavassa ja ahdistavassa tilanteessa. Tuo pelon värittämä kokemus jännityksineen varastoituu mantelitumakkeen ansiosta lapsen aivoihin. Tällaisen oppimiskokemuksen saanut lapsi jännittää aikuisenakin joka kerta samalla tavalla kun hän ottaa kynän käteensä ja kirjoittaa. Edellisen esimerkin tavoin sinänsä neutraalista asiasta, kirjoittamisesta, on tullut jännityksen laukaiseva tekijä, koska siihen liittyy voimakas tunne - pelko ja ahdistus.

Jokaisen elämänhistoria on vastaavanlaisia tilanteita täynnä, emmekä tietoisesti muista niitä kaikkia. Ahdistavat tai pelottavat kokemuksemme liittyvät hyvin usein sosiaalisiin tilanteisiin. Koska elämämme on jatkuvaa kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa, lopputuloksena on krooninen jännitystila - ja me olemme ihmeissämme.

Kaikkien mantelitumakkeen aiheuttamien kehontoimintojen pohjimmainen tarkoitus on pitää meidät hengissä. Sen toiminta on tiedostamatonta ja sen vuoksi sille sattuu valitettavasti myös ylilyöntejä ja virhearvioita. Nykyelämän sosiaalisissa tilanteissa harvemmin on kehollista uhkaa. Usein keho kuitenkin reagoi kuin asia olisi näin. Mentaalisesti pelottava tai ahdistava tilanne saakin meidät vetämään hartiat korviin ja jännittämään niskaamme ikäänkuin joku uhkaisi henkeämme.  Noista mekanismeista ei kuitenkaan ole mitään hyötyä sosiaalisesti haastavissa tilanteissa - päinvastoin, ne saavat meidät tuntemaan itsemme avuttomaksi ja haavoittuvaksi ja sitä kautta entistä ahdistuneemmaksi. Tilanne saattaa mennä niin vaikeaksi, että heti aamulla herättyämme alamme jännittää päivän tulevia sosiaalisia tapahtumia vetämällä hartiat korviin.

Koska kaikki tuo on yleensä tiedostamatonta, erehdymme näin määrittelemään itsemme ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja haavoittuvaksi persoonaksi. Suhtaudumme asiaan kuin muuttumattomaan tosiasiaan - minä nyt olen tällainen, eikä sitä voi muuksi muuttaa.

Mantelitumakekin voi kuitenkin oppia toimimaan uudella tavalla ja sen reaktioita voidaan loiventaa. Tämä on sitä työtä jota Alexander-tekniikassa tehdään.  Muutamme kehon  reaktioita erilaisissa tilanteissa inhiboinnin avulla eli ajattelemalla tietoisesti ei-reagoimista. Toisin sanoen, kerromme matelitumakkeellemme, että kaikki on hyvin, eikä ole mitään aihetta reagoida jännityksellä.

Uuden vuoden alussa on tapana tehdä lupauksia paremmasta elämästä. Mitäpä jos tänä vuonna unohtaisit tipaton tammikuu -tyyppiset lyhytaikaiset lupaukset ja alkaisit ajatella uudella tavalla ja sitä kautta opettaa mantelitumakettasi uusille tavoille. Se on sitä paljon puhuttua ja todellista kestävää kehitystä!

Hyvää Uutta Vuotta,
Marja
4 Comments

Onko venyttely haitallista?

12/11/2012

3 Comments

 
Usein kuulee ihmisten valittavan kankeuttaan ja sanovan että pitäisi venytellä, mutta kun ei viitsi eikä jaksa, ja potevat sitten huonoa omaatuntoa saamattomuudestaan. Toisaalta on himovenyttelijöitä, jotka venyttelevät tunnollisesti ennen ja jälkeen jokaisen liikuntasuori-tuksen, koska niin on maailman sivu käsketty tehdä.

Jos googlaa sanan "venyttely", lähes poikkeuksetta saa lukea venyttelyn olevan tärkeä osa lihashuoltoa. Sen sanotaan pienentävän vammautumisriskiä, lisäävän lihaksen kimmoi-suutta ja nivelten liikkuvuutta. Wikipedia sanoo liikkumisen "kiristävän" lihaksia ja venyttelyn puolestaan  "pidentävän" niitä ja  estävän tuon kiristymisen sekä vilkastuttavan lihaksen aineenvaihduntaa.

Minä väitän, että venyttely on tarpeetonta, suorastaan haitallista. Itseasiassa, lihasta ei edes voi venyttää.

Mitä lihaksen supistumisen ja sen pituuden palautumisen aikana todellisuudessa tapahtuu?

Yksittäinen lihas muodostuu useista pitkittäissuuntaisista lihassyistä. Lihassyyt puolestaan koostuvat vielä pienemmistä aktiini- ja myosiinifilamenteista. Kun lihas saa hermopäätteen kautta käskyn supistua, käynnistyy monimutkainen kemiallinen reaktio, jonka seurauksena myosiinifilamenttien päät taipuvat, tarttuvat viereisiin aktiinifilamentteihin ja ikäänkuin vetävät niitä ohitseen. Toisin sanoen eri lihassyyt liukuvat toistensa lomiin ja lihas supistuu. Kun lihaksen supistumiskäsky loppuu, kemiallinen reaktio loppuu ja myosiinifilamenttien taipuneet päät palautuvat suoriksi ja lihas palautuu alkuperäiseen pituuteensa.

Mitä silloin tapahtuu kun yritetään venyttää lihasta?

Lihasten tehtäviin kuuluu jäseniemme liikuttamisen lisäksi pitää luurankomme kasassa. Niinpä, kun alamme "venytellä" lihaksia, tapahtuukin jotain aivan päinvastaista, kuin mitä halusimme. Lihas pyrkii refleksinomaisesti vastustamaan venytystä. Vähän niin kuin kuminauha. Oletko tullut ajatelleeksi, että se mukava lämmön tunne joka virtaa lihaksiisi venyttelyn jälkeen, saattaisikin johtua siitä, että keho alkaa nopeasti lähettää enemmän verta lihakseen, jotta se ei vahingoittuisi?  Saatat olla sitä mieltä, että liikkuvuutesi on lisääntynyt  venyttelyn ansiosta, mutta todennäköisimmin kipukynnyksesi vain on noussut venyttelyn myötä. Tai ehkä olet havainnut, että kovan treenin jälkeen helpottaa kun venyttelee kipeytyneitä lihaksia. Lihakset ovat kipeät, koska ne eivät ole kunnolla palautuneet rasituksesta eli niissä on kuona-aineita, jotka aiheuttavat arkuutta. Niinpä, kun yrität venyttää lihasta, saatkin aikaan tuon edellä mainitun refleksin. Veri alkaa virrata voimakkaammin lihakseen ja poistaa lihakseen jääneitä kuona-aineita. Näin kipu helpottuu, mutta mitään lihaksen pitenemistä ei ole tapahtunut.   

Lihakset ja myös jokainen lihassyy erikseen on sidekudoskalvon ympäröimä. Venyttely saattaa aiheuttaa vaurioita noihin kalvoihin. Lihakset kiinnittyvät luihin jänteillä, jotka saattavat myös vahingoittua venyttelystä. Puhumattakaan vaurioista joita saatta aiheutua nivelille esimerkiksi silloin, kun pyritään venyttämään takareisiä polvi yliojennettuna.

Miksei sitten tuo yllä kerrottu lihaksen palautuminen läheskään aina tunnu toteutuvan? Miksi lihakset ovat kovat ja jännittyneet, vaikka olemme levossa?

Syy löytyy aivoistamme. Toisin sanoen lihakset eivät ole saaneet aivoilta käskyä lopettaa supistumista kokonaan. Näin ollen ne eivät voi palautua alkuperäiseen mittaansa. Puuttuu kemiallinen reaktio, joka käynnistäisi tapahtuman tai saattaisi sen kunnolla loppuun saakka. Tilanne on useimmiten syntynyt pikkuhiljaa. Toisaaalta, lihaksista myös lähtee takaisin aivoihin viestejä, jotka kertovat aivoille lihaksen supistumisen tilan. Mutta  koska lihaksiin on jäänyt kerta kerralla enemmän tarpeetonta jännitystä, hermopäätteissä tapahtuu turtuminen ja keho luulee jännittynyttä tilaa "normaaliksi". Toisin sanoen aivot eivät enää saa viestiä lihaksista, eivätkä näinollen tiedä lihasten olevan edelleen enemmän tai vähemmän supistuneessa tilassa. Me koemme tämän tilan jäykkyytenä.

Nykytiedon valossa kenelläkään ei pitäisi enää olla epäilystä siitä, että keho ja mieli ovat yksi kokonaisuus. Niinpä, saadaksemme lihaksemme taas vapautumaan pitenevään tilaan, meidän tulee tietoisesti ajattelemalla antaa aivoillemme sellainen ohje. Näin käynnistyy taas kemiallinen reaktio, joka vapauttaa lihaksen pitenevään tilaan yllä kerrotun mekanismin mukaisesti. Voit kokeilla tietoisen ajattelun toimivuutta lihasjännitysten vapauttamisessa Alexander-tekniikan tunnilla.  Se opittavissa oleva taitolaji, mutta vaatii meiltä viitseliäisyyttä.

Koska meidät on aivopesty pitämään  venyttelyä välttämättömänä osana hyvinvointiamme, tässä tiedossa saattaa olla sulattelemista. Fysiologiaamme liittyvät faktat puhuvat kuitenkin kiistattomasti venyttelyä vastaan. Hyvä uutinen on se, että tietoisen ajattelun harjoittaminen ei vaadi erillistä, sille varattua aikaa kuten venyttely. Sitä voi, ja kannattaa harjoittaa pitkin päivää arkisten toimien ja liikuntasuoritusten aikana, näin lihaksen elastisuus säilyy koko ajan.

Tietoisiin ajattelemisiin,

Marja
3 Comments
<<Previous

    RSS Feed

    Kategoriat:

    All
    Alexander Tekniikka
    Hyvinvointi
    Ihmiskeho
    Kehon Kieli
    Tietoinen Ajattelu
    Videot

    Arkisto:

    March 2018
    November 2015
    November 2014
    September 2014
    June 2014
    February 2014
    January 2014
    June 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    May 2012
    April 2012

  • Alexander-tekniikka
  • Lisätietoa tekniikasta
    • Tieteellinen tutkimus Alexander-tekniikan toimivuudesta
    • Alexander-tekniikka voi auttaa selkäkipuun
    • Hengityksen vapautuminen
    • Tasapaino voi palautua Alexander-tekniikalla
    • Lisääntyvää työhyvinvointia
    • Aktiivinen lepoasento auttaa jännityksissä
    • Tunnettuja oppilaita
  • Yksityistunnit
  • Marja Krappe
  • Blogi
  • Varaa tunti
  • Media/Linkit