KUUSAMON ALEXANDER-TEKNIIKKA
  • Alexander-tekniikka
  • Lisätietoa tekniikasta
    • Tieteellinen tutkimus Alexander-tekniikan toimivuudesta
    • Alexander-tekniikka voi auttaa selkäkipuun
    • Hengityksen vapautuminen
    • Tasapaino voi palautua Alexander-tekniikalla
    • Lisääntyvää työhyvinvointia
    • Aktiivinen lepoasento auttaa jännityksissä
    • Tunnettuja oppilaita
  • Yksityistunnit
  • Marja Krappe
  • Blogi
  • Varaa tunti
  • Media/Linkit
Picture

Alexander-tekniikan kirjekurssi, osa 1

31/1/2014

0 Comments

 
Aion nyt yrittää mahdotonta.

Alexander-tekniikan opettajien piireissä nimittäin "tiedetään" yleisesti, ettei tekniikkaa pysty oppimaan lukemalla. Sitä mantraa olen itsekin toistanut. Haluan nyt kuitenkin tutkia onko asia todella täysin totta.  

Tämän kurssin tarkoitus ei ole olla kaiken kattava sukellus tekniikkaan, vaan pikemminkin maistiainen siitä, mistä tekniikan harjoittamisessa on kysymys. Tätä kautta kynnys tunneille tulemiselle voi mataloitua ja toisaalta motivaatiosi tekniikan oppimisen suhteen saattaa jopa lisääntyä.

Aloitan tämän kirjekurssin siitä, mikä minusta on käytännöllisin ja tarkoituksenmukaisin lähtökohta perehtymisessä tekniikkaan - eli tulemista tietoiseksi erilaisista aistimuksista.

Missä tahansa nyt oletkin, todennäköisesti istut tätä lukiessasi. Pyydänkin sinua nyt, että mitään tekemätttä tai yrittämättä vain annat tietoisuuden tuolilla olevasta takapuolestasi tulla tajuntaasi. Jos istumisen sijaan makaat esimerkiksi sohvalla, tule tietoiseksi sohvaa vasten painautuvasta selästäsi. Tai jos seisot, tule tietoiseksi jalkapohjistasi. Huomaa siis, että sinun ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään, etkä ole luomassa uutta tuntemusta, vaan sinä ikäänkuin avaudut kehossasi jo olevalle aistimukselle.  Ei muuta. Ole kuitenkin samanaikaisesti tietoinen ympärilläsi olevasta tilasta ja sen tapahtumista. Väreistä, äänistä, tuoksuista, liikkeistä. Huomaa, että kaikki aistiärsykkeet tulevat sinua kohti. Sinun ei tarvitse ponnistella millään lailla asian tapahtumiseksi. Ole myös tietoinen tilasta ympärilläsi. Varsinkin takanasi, yläpuolellasi ja sivuillasi.

Meitä ihmisiä on tunnetusti kahta tyyppiä. Toisten tietoisuus näyttää suuntautuvan  helpommin ulospäin ja toisten helpommin sisäänpäin. Tosiasia kuitenkin on, että kummankaan suunnan ei ole hyvä dominoida ja siksi meidän on hyvä harjoitella meille ei-niin-luontaista-suuntaa.

Oletpa sitten ulos- tai sisäänpäin suuntautuva tyyppi, huomaa että tuo tietoisuuden suuntautuminen kuitenkin  tapahtuu aina sinun kehosi sisällä, ei sen ulkopuolella, vaikka se suuntautuisikin ulospäin.

Olemme usein, varsinkin toisten seurassa tietoisia siitä, miltä näytämme ulkoisesti. Nyt on kuitenkin tarkoitus tulla kehosta tietoiseksi sen sisällä. Ole siis avoin kaikille tuntemuksille. Älä tuomitse tai arvostele. Älä yritä muuttaa mitään.  Älä yritä kieltää mahdollisesti epämiellyttävän tuntemuksen tai ajatuksen olemassaoloa, mutta älä myöskään uppoudu siihen. Toisaalta, jos havahdut niin tapahtuneen, älä soimaa itseäsi. Ole vain havaintojen tekijä.

 Pidän erityisen paljon Buddhan sanomasta: "The foot feels the foot when it feels the ground". Eli vapaasti suomennettuna "Tunnistat jalkasi jalaksi, kun se on kosketuksessa maahan." Tarvitsemme siis ulkopuolista maailmaa, kokeaksemme kehomme. 

Terveisin,
Marja

 
0 Comments

Mikä ihmeen palleahengitys?

4/3/2013

6 Comments

 
Voit olla syömättä päiviä ja juomattakin muutaman päivän, mutta ilman happea et tule toimeen paria minuuttia kauempaa. Ainoa keino saada kehoomme tuota elämän eliksiiriä on tietysti hengittäminen. Tuntuu yksinkertaiselta, mutta kyseessä on erittäin herkästi häiriintyvä ja monimutkainen mekanismi.

Eräs syy sen herkkään häiriintymiseen on, että hengittäminen on sekä tahdonalaista, että ei-tahdonalaista. Siihen taas on olemassa aivan loogiset syyt. Jos esimerkiksi olemme joutuneet veden alle, meidän on kyettävä pidättämään hengitystä, ettemme hukkuisi. Toisaalta, jos meidän koko ajan pitäisi olla tietoisia ja muistaa, että pitää hengittää, se olisi tietysti mahdotonta. Valitettavasti me ihmiset olemme kuitenkin terveyden nimissä keksineet tarpeettomia hengitysharjoituksia, jotka häiritsevät tätä luonnollista tapahtumaa.

Kehomme mittaa koko ajan hapen ja hiilidioksidin pitoisuutta kehossamme ja tuohon saamaansa informaatioon perustuen käynnistää tarvittavan määrän lihastoimintaa, jotta hengitys tapahtuisi kehon tarpeiden mukaisesti.

Toisaalta hengittämisessä toteutuu fysiikan lakien mukainen mekanismi:  Tilasta, jossa ilmanpaine on suurempi, ilma pyrkii purkautumaan tilaan, jossa se on pienempi. Ajattele vaikka ilmapalloa. Jos aukaiset sen, ilmapallo tyhjenee. Toisin sanoen, koska sen sisällä on suurempi paine kuin sen ulkopuolella, ilma purkautuu ulkopuoliseen tilaan. Sisäänhengityksen lopussa keuhkojen sisäpuolella oleva ilmanpaine on siis suurempi kuin ulkopuolella. Niinpä keuhkot pyrkivät tyhjenemään ulkopuoliseen tilaan, jossa ilmanpaine on pienempi. Tämän jälkeen tilanne on päinvastainen ja ilman on taas purkauduttava sisälle keuhkoihimme. 

Sisäänhengitettäessä kylkiluut liikkuvat sivuille ja ylöspäin. Rintakehä laajenee siis sivuille ja ulospäin. Tämä voi toteutua vain silloin, kun kyljissä, selässä ja vatsassa ei ole jännityksiä, jotka estäisivät tuota kylkiluiden vapaata liikumista.

Nyt tulemme itse asiaan, eli vallalla oleviin käsityksiin erilaisista "hengitystyyleistä" ja siitä mikä niistä on oikein ja väärin. Yleisesti puhutaan siis:

1. Palleahengityksestä
2. Kylkiluuhengityksestä
3. Keuhkojen yläosalla hengittämisestä, rintakehällä hengittämisestä
4. Solisluuhengityksestä

Alexander-tekniikassa ollaan kiinnostuneita ainoastaan siitä, että kehon jännityksiä vapauttamalla sen luonnolliset hengitysmekanismit saavat jälleen mahdollisuuden toimia.

Tärkeimmät hengityslihakset ovat pallealihas ja kylkiluiden välissä olevat lihakset.
Harva edes tietää missä pallealihas oikeasti on. Useimmat kuvittelevat sen olevan navan yläpuolella oleva, sisäänhengitettäessä pullistuva kohta. Väärin! Siinä pullistelevat sisäelimet, joille jää vähemmän tilaa, kun keuhkot täyttyvät ilmalla ja pallealihaksen keskikohta painuu alas. Katso keskimmäisestä videosta mitkä kaikki lihakset osallistuvat hengittämiseen ja miten hengitys vaikuttaa sisäelimiin.

Pallealihas liikkuu siis aina kun hengität ja sen liike on tahdosta riippumatonta. Sen keskikohta painuu alaspäin sisäänhengitettäessä ja nousee ylös uloshengitettäessä. Kaikki hengitys on siis palleahengitystä! (Katso ylin video) Luin jostain jopa väitteen, että jotkut joogit liikuttaisivat pallealihasta päinvastaiseen suuntaan kuin mitä se luonnostaan liikkuu. Sanoisin, että se on mahdotonta. Pallealihas ei voi liikkua ylöspäin sisäänhengitettäessä - silloin ei tulisi tilaa keuhkoille laajentua. Enkä voi ymmärtää, mitä etua hyvinvoinnille moisesta edes olisi, jos se onnistuisi.

Ei ole myöskään erikseen olemassa mitään "kylkiluuhengitystä". Kylkiluiden on aina tarkoitus liikkua ylös ja ulos jokaisella sisäänhengityksellä - näin rintakehään tulee tilaa lisää keuhkojen täyttyessä ilmalla. Valitettavan harvalla näin kuitenkaan tapahtuu, koska esimerkiksi vatsalihaksissa on usein kroonista jännitystä.

Sitten vielä "keuhkojen yläosalla" hengittämisestä ja "solisluuhengittämisestä". Kysymys on todennäköisesti vain siitä, että kylkivälilihakset ja todennäköisesti myös vatsalihakset ovat niin jännittyneet, etteivät kylkiluut pääse kunnolla liikkumaan ja henkilö nostaa hartioitaan ponnistellessaan sisäänhengityksen aikaansaamiseksi. Tällä nostamisella ei ole mitään tekemistä hengityksen kanssa, joka on refleksi ja tapahtuu siis pallealihaksella. Pallea kyllä liikkuu silloinkin -  tosin sen liikerata on jännitysten vuoksi rajoittunut. Jos katsot alinta kuvaa keuhkoputkien sijainnista keuhkoissa, huomaat, ettet millään pysty säätelemään itse mihin ilma keuhkoissasi virtaa. Toisin sanoen, ei ole olemassa "keuhkojen yläosalla hengittämistä". 

Kuten jo edellä mainitsin, sisäänhengitys on oikeastaan refleksi ja nopeampi kuin uloshengitys, joka on hitaampi ja ajallisesti siten pidempi. Yleistä on, että uloshengitys jää aina vähän vajaaksi. Näin sisäänhengitysrefleksi ei pääse toimimaan asianmukaisesti, koska keuhkoihin on jäänyt liikaa ilmaa. Tämän seurauksena tulee tunne, että on nopeasti"tehtävä" sisäänhegitys. (Huom! Keuhkojen ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla koskaan aivan tyhjiksi. Ei siis ole tarkoitus alkaa puristaa viimeisiä ilmarippeitä ulos keuhkoista).
Ainut "oikea" tapa hengittää on siis päästää irti kaikesta turhasta jännittämisestä kehossa ja antaa hengityksen tapahtua kehon omilla ehdoilla.

Terveisin,
Marja

Picture
Keuhkoputket ohjaavat hapen kulkua keuhkoihin.
6 Comments

Ollako Sanna-Raipe vai Samppa?

5/2/2013

2 Comments

 
Teini-ikäisenä sain päähäni, että selkäni on liian pitkä ja leveä. Siis ruma. Niinpä aloin - usko tai älä - yrittää tehdä siitä lyhyempää ja kapeampaa. Jaa että miten?

Puristamalla kylkiäni alaspäin ja painamalla hartioitani eteenpäin. Vähän niin kuin Sanna-Raipekin tekee. Oli siinä teinitytöllä puristamista 24/7. Eikä se tietenkään jäänyt teini-ikään, vaan jatkui tiedostamattani vuosikymmeniä. Ja kaikki nuo vuodet minä ihmettelin miksi hengittäminen on niin työlästä! Eivät auttaneet joogan hengitysharjoitukset, ei meditaatio, ei Rosen-terapia, ei Reiki, ei mitähän-kaikkea-muuta-yritin.   Alexander-tekniikan harjoittaminen päästi minut lopulta pois vankilastani. Olen siitä lopun elämääni kiitollinen.

Mieleni, eli tässä tapauksessa käsitykseni siitä, miltä minun olisi pitänyt näyttää, ohjasi siis kehonkäyttöäni. Se oli kuitenkin vain asian toinen puoli. Kehonkäyttöni, eli tässä tapauksessa kehoni kokoon puristaminen, alkoi muokata myös minäkuvaani. Ei siis toista ilman toista. Olin täydellisen epävarma pakkaus. Loistava esimerkki mielen ja kehon yhteistyöstä!

Alexander-tekniikan opettajana tulee puhuttua lähinnä  tietoisen ajattelun vaikutuksesta kehonkäyttöön. Silmiini osui kuitenkin video siitä, miten tietoisella kehonkäyttöllä voi vaikuttaa myös mieleen, aivan kuten itse aloin teininä tehdä. Tosin onnettomin seurauksin. Sitä kannattaa kuitenkin hyödyntää toisinpäin. Saada aikaan jotain hyvää. Kannattaa katsoa alla oleva video aiheesta!

Tämän kaiken tietoisen kehonkäytön ja ajattelun tarkoitus ei suinkaan ole tehdä sinusta jotain superihmistä. Sen tarkoitus on vapauttaa sinut käyttämään koko henkistä ja fyysistä kapasiteettiasi.Tulla siksi joka oikeasti olet. Rohkenetko ottaa selville kuka?


Picture
Sanna-Raipe voi olla vitsi, mutta hänenlaisiaan, itseään näkymättömäksi tekeviä ihmisiä on oikeasti olemassa.
Picture
Samppa ei todellakaan kätke kynttiläänsä vakan alle.
2 Comments

Uusi vuosi - vanhat tavat?

1/1/2013

4 Comments

 
Kun aloittaa Alexander-tekniikan opiskelun, eräs kysymys nousee yleensä jossain vaiheessa mieleen: "Miksi ihmeessä jännitän itseäni aivan turhaan? "

Meillä kaikilla on yksilöllinen historiamme, jota kannamme mukanamme jännityksinä - kukin omalla tavallaan. Toisaalta me ihmiset olemme kuitenkin hyvin samanlaisia. Loppujen lopuksi ei ole merkitystä aiheuttaako tietynlainen tilanne jännitystä hartioissa, vatsassa tai vaikka vasemmassa lonkassa. Syy on yleensä kaikilla sama - pelkäämme jotakin. 

Tunteet, erityisesti juuri pelko ja ahdistus, tuntuvat meistä hyvin todellisilta ja vakavasti otettavilta. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että ne ovat "vain" aivojemme fysiologista toimintaa ja kehomme reaktioita. Aivomme nimittäin havainnoivat  maailmaa ympärillämme aistitoimintojemme välityksellä koko ajan ja kaikki tuo informaatio kulkeutuu mantelitumakkeeseen -  tunne-elämämme tärkeään keskukseen. Mantelitumake (joita on itse asiassa kaksi - yksi kummassakin aivopuoliskossa) on nimittäin kiinnostunut kaikista sellaisista elämämme tapahtumista, joihin liittyy jokin tunnelataus. Se varastoi muistot noista tapahtumista aivoihimme. Mantelitumakkeella on keskeinen asema esimerkiksi pelkojen ehdollistumisessa ja tunne-elämän aiheuttamien kehollisten reaktioiden säätelyssä.

LeDoux osoitti tämän 1996 tekemällään rottakokeella. Koetilanteessa rotalle annettiin sähköisku, jonka vaikutuksesta rotta tyypillisesti jähmettyy paikoilleen ja sen verenpaine nousee. Nämä ovat siis vielä tässä vaiheessa aivan luonnollisia kehon reaktioita. Kun koe tehtiin siten, että rotta  kuunteli ensin 20 sekunnin ajan 70 dB:n ääntä ja sai äänistimulaation lopussa sähköshokin, se oppi jo parin testikerran jälkeen äänen kuulemisen ennakoivan sähköshokkia ja jähmettyi paikoilleen jo äänen alkaessa. Rotta oli assosioinut toisiinsa kaksi erilaista sensorista ärsykettä: tietyn äänen ja sähköshokin. Oppimistapahtuman seurauksena alun pitäen neutraalista äänestä on tullut tunnelatauksen sisältävä ärsyke. Kun mantelitumakkeen toiminta estettiin, kyseistä ehdollistumisreaktiota ei tapahtunut.

Otetaanpa toiseksi esimerkiksi ihminen: Pieni ekaluokkalainen opettelee kirjoittamaan. Vieressä valvoo lapsen mielestä pelottava opettaja joka suuttuu, jos hän ei kirjoita oikein. Hänen kehonsa jännittyy pelottavassa ja ahdistavassa tilanteessa. Tuo pelon värittämä kokemus jännityksineen varastoituu mantelitumakkeen ansiosta lapsen aivoihin. Tällaisen oppimiskokemuksen saanut lapsi jännittää aikuisenakin joka kerta samalla tavalla kun hän ottaa kynän käteensä ja kirjoittaa. Edellisen esimerkin tavoin sinänsä neutraalista asiasta, kirjoittamisesta, on tullut jännityksen laukaiseva tekijä, koska siihen liittyy voimakas tunne - pelko ja ahdistus.

Jokaisen elämänhistoria on vastaavanlaisia tilanteita täynnä, emmekä tietoisesti muista niitä kaikkia. Ahdistavat tai pelottavat kokemuksemme liittyvät hyvin usein sosiaalisiin tilanteisiin. Koska elämämme on jatkuvaa kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa, lopputuloksena on krooninen jännitystila - ja me olemme ihmeissämme.

Kaikkien mantelitumakkeen aiheuttamien kehontoimintojen pohjimmainen tarkoitus on pitää meidät hengissä. Sen toiminta on tiedostamatonta ja sen vuoksi sille sattuu valitettavasti myös ylilyöntejä ja virhearvioita. Nykyelämän sosiaalisissa tilanteissa harvemmin on kehollista uhkaa. Usein keho kuitenkin reagoi kuin asia olisi näin. Mentaalisesti pelottava tai ahdistava tilanne saakin meidät vetämään hartiat korviin ja jännittämään niskaamme ikäänkuin joku uhkaisi henkeämme.  Noista mekanismeista ei kuitenkaan ole mitään hyötyä sosiaalisesti haastavissa tilanteissa - päinvastoin, ne saavat meidät tuntemaan itsemme avuttomaksi ja haavoittuvaksi ja sitä kautta entistä ahdistuneemmaksi. Tilanne saattaa mennä niin vaikeaksi, että heti aamulla herättyämme alamme jännittää päivän tulevia sosiaalisia tapahtumia vetämällä hartiat korviin.

Koska kaikki tuo on yleensä tiedostamatonta, erehdymme näin määrittelemään itsemme ahdistuneeksi, pelokkaaksi ja haavoittuvaksi persoonaksi. Suhtaudumme asiaan kuin muuttumattomaan tosiasiaan - minä nyt olen tällainen, eikä sitä voi muuksi muuttaa.

Mantelitumakekin voi kuitenkin oppia toimimaan uudella tavalla ja sen reaktioita voidaan loiventaa. Tämä on sitä työtä jota Alexander-tekniikassa tehdään.  Muutamme kehon  reaktioita erilaisissa tilanteissa inhiboinnin avulla eli ajattelemalla tietoisesti ei-reagoimista. Toisin sanoen, kerromme matelitumakkeellemme, että kaikki on hyvin, eikä ole mitään aihetta reagoida jännityksellä.

Uuden vuoden alussa on tapana tehdä lupauksia paremmasta elämästä. Mitäpä jos tänä vuonna unohtaisit tipaton tammikuu -tyyppiset lyhytaikaiset lupaukset ja alkaisit ajatella uudella tavalla ja sitä kautta opettaa mantelitumakettasi uusille tavoille. Se on sitä paljon puhuttua ja todellista kestävää kehitystä!

Hyvää Uutta Vuotta,
Marja
4 Comments

Onko venyttely haitallista?

12/11/2012

3 Comments

 
Usein kuulee ihmisten valittavan kankeuttaan ja sanovan että pitäisi venytellä, mutta kun ei viitsi eikä jaksa, ja potevat sitten huonoa omaatuntoa saamattomuudestaan. Toisaalta on himovenyttelijöitä, jotka venyttelevät tunnollisesti ennen ja jälkeen jokaisen liikuntasuori-tuksen, koska niin on maailman sivu käsketty tehdä.

Jos googlaa sanan "venyttely", lähes poikkeuksetta saa lukea venyttelyn olevan tärkeä osa lihashuoltoa. Sen sanotaan pienentävän vammautumisriskiä, lisäävän lihaksen kimmoi-suutta ja nivelten liikkuvuutta. Wikipedia sanoo liikkumisen "kiristävän" lihaksia ja venyttelyn puolestaan  "pidentävän" niitä ja  estävän tuon kiristymisen sekä vilkastuttavan lihaksen aineenvaihduntaa.

Minä väitän, että venyttely on tarpeetonta, suorastaan haitallista. Itseasiassa, lihasta ei edes voi venyttää.

Mitä lihaksen supistumisen ja sen pituuden palautumisen aikana todellisuudessa tapahtuu?

Yksittäinen lihas muodostuu useista pitkittäissuuntaisista lihassyistä. Lihassyyt puolestaan koostuvat vielä pienemmistä aktiini- ja myosiinifilamenteista. Kun lihas saa hermopäätteen kautta käskyn supistua, käynnistyy monimutkainen kemiallinen reaktio, jonka seurauksena myosiinifilamenttien päät taipuvat, tarttuvat viereisiin aktiinifilamentteihin ja ikäänkuin vetävät niitä ohitseen. Toisin sanoen eri lihassyyt liukuvat toistensa lomiin ja lihas supistuu. Kun lihaksen supistumiskäsky loppuu, kemiallinen reaktio loppuu ja myosiinifilamenttien taipuneet päät palautuvat suoriksi ja lihas palautuu alkuperäiseen pituuteensa.

Mitä silloin tapahtuu kun yritetään venyttää lihasta?

Lihasten tehtäviin kuuluu jäseniemme liikuttamisen lisäksi pitää luurankomme kasassa. Niinpä, kun alamme "venytellä" lihaksia, tapahtuukin jotain aivan päinvastaista, kuin mitä halusimme. Lihas pyrkii refleksinomaisesti vastustamaan venytystä. Vähän niin kuin kuminauha. Oletko tullut ajatelleeksi, että se mukava lämmön tunne joka virtaa lihaksiisi venyttelyn jälkeen, saattaisikin johtua siitä, että keho alkaa nopeasti lähettää enemmän verta lihakseen, jotta se ei vahingoittuisi?  Saatat olla sitä mieltä, että liikkuvuutesi on lisääntynyt  venyttelyn ansiosta, mutta todennäköisimmin kipukynnyksesi vain on noussut venyttelyn myötä. Tai ehkä olet havainnut, että kovan treenin jälkeen helpottaa kun venyttelee kipeytyneitä lihaksia. Lihakset ovat kipeät, koska ne eivät ole kunnolla palautuneet rasituksesta eli niissä on kuona-aineita, jotka aiheuttavat arkuutta. Niinpä, kun yrität venyttää lihasta, saatkin aikaan tuon edellä mainitun refleksin. Veri alkaa virrata voimakkaammin lihakseen ja poistaa lihakseen jääneitä kuona-aineita. Näin kipu helpottuu, mutta mitään lihaksen pitenemistä ei ole tapahtunut.   

Lihakset ja myös jokainen lihassyy erikseen on sidekudoskalvon ympäröimä. Venyttely saattaa aiheuttaa vaurioita noihin kalvoihin. Lihakset kiinnittyvät luihin jänteillä, jotka saattavat myös vahingoittua venyttelystä. Puhumattakaan vaurioista joita saatta aiheutua nivelille esimerkiksi silloin, kun pyritään venyttämään takareisiä polvi yliojennettuna.

Miksei sitten tuo yllä kerrottu lihaksen palautuminen läheskään aina tunnu toteutuvan? Miksi lihakset ovat kovat ja jännittyneet, vaikka olemme levossa?

Syy löytyy aivoistamme. Toisin sanoen lihakset eivät ole saaneet aivoilta käskyä lopettaa supistumista kokonaan. Näin ollen ne eivät voi palautua alkuperäiseen mittaansa. Puuttuu kemiallinen reaktio, joka käynnistäisi tapahtuman tai saattaisi sen kunnolla loppuun saakka. Tilanne on useimmiten syntynyt pikkuhiljaa. Toisaaalta, lihaksista myös lähtee takaisin aivoihin viestejä, jotka kertovat aivoille lihaksen supistumisen tilan. Mutta  koska lihaksiin on jäänyt kerta kerralla enemmän tarpeetonta jännitystä, hermopäätteissä tapahtuu turtuminen ja keho luulee jännittynyttä tilaa "normaaliksi". Toisin sanoen aivot eivät enää saa viestiä lihaksista, eivätkä näinollen tiedä lihasten olevan edelleen enemmän tai vähemmän supistuneessa tilassa. Me koemme tämän tilan jäykkyytenä.

Nykytiedon valossa kenelläkään ei pitäisi enää olla epäilystä siitä, että keho ja mieli ovat yksi kokonaisuus. Niinpä, saadaksemme lihaksemme taas vapautumaan pitenevään tilaan, meidän tulee tietoisesti ajattelemalla antaa aivoillemme sellainen ohje. Näin käynnistyy taas kemiallinen reaktio, joka vapauttaa lihaksen pitenevään tilaan yllä kerrotun mekanismin mukaisesti. Voit kokeilla tietoisen ajattelun toimivuutta lihasjännitysten vapauttamisessa Alexander-tekniikan tunnilla.  Se opittavissa oleva taitolaji, mutta vaatii meiltä viitseliäisyyttä.

Koska meidät on aivopesty pitämään  venyttelyä välttämättömänä osana hyvinvointiamme, tässä tiedossa saattaa olla sulattelemista. Fysiologiaamme liittyvät faktat puhuvat kuitenkin kiistattomasti venyttelyä vastaan. Hyvä uutinen on se, että tietoisen ajattelun harjoittaminen ei vaadi erillistä, sille varattua aikaa kuten venyttely. Sitä voi, ja kannattaa harjoittaa pitkin päivää arkisten toimien ja liikuntasuoritusten aikana, näin lihaksen elastisuus säilyy koko ajan.

Tietoisiin ajattelemisiin,

Marja
3 Comments

VAUVAT KONTTAAVAT ENNEN KÄVELEMÄÄN OPETTELUA, MINÄ ENNEN JUOKSEMAAN OPETTELUA

4/9/2012

0 Comments

 
Uusin harrastukseni ratsastus (olin siis tässä vaiheessa ollut hevosen  selässä tasan kaksi kertaa) sai minut tutkimaan tarkemmin kirjoista mitä  hevosessa tapahtuu eri askellajien aikana. Miten se käyttää jalkojaan käynnissä,  ravissa ja laukassa? Kiinnostavaa oli myös se, miten hevonen niin sanotusti  "kootaan", jolloin mm. sen takajalat (mikäli olen oikein ymmärtänyt) tuleva  enemmän hevosen alle. 

Mielenkiintoista luettavaa, joka sai minut kirjaimellisesti kontilleni.  Tarkoitukseni oli nimittäin käytännössä (siis omassa kehossani) saada tuntuma  noihin eri askellajeihin, jotta paremmin ymmärtäisin mitä allani olevassa  hevosessa tapahtuu kun ratsastan. Niinpä siis aloin kontata. Vasen jalka
ponnistaa maasta, oikea jalka ja vasen käsi liikkuvat ja lopuksi oikea käsi… ja  sitä rataa. 

Sitten muistin miten opettajani Karen opetti konttaamaan siten, että paino on  hieman enemmän "takajaloilla". Annoin sen tapahtua ja samassa huomasin miten  jalat alkoivat todella toimia kuin moottorit jotka voimalla työnsivät koko muuta
kehoani eteenpäin. Konttasin siis kuin hevonen kun se askeltaa kootusti! Kun  tähän yhdistyi Alexander-tekniikan johtoajatus niskan ja kaulan vapaudesta ja  selkärangan pitenemisestä, konttaaminen oli uskomattoman vaivatonta ja kevyttä. 
 
No, oppimastani konttaustaidosta sinänsä ei tietysti ole juurikaan hyötyä  aikuisen ihmisen elämässä, mutta se johdattikin minut taas uudenlaiseen  oivallukseen.

Rakastan kävelemistä, mutta en ole koskaan pitänyt juoksemisesta. Olen  kokenut sen epämiellyttävänä pomppimisena. Opiskeluaikoina toki harjoiteltiin  erilaista, ns. paljasjalkajuoksua, jossa polvi johtaa ja alas tullaan päkiöille,
ei kantapäille. Jotain minulta jäi varmaan oivaltamatta, sillä en oikein päässyt juoksemisen makuun silloinkaan. Aina välillä on tullut kokeiltua, mutta jotenkin  se ei vaan ole tuntunut hyvältä. Olenkin hiljaa mielessäni päättänyt, että  juoksu ei ole minua varten.

Muutama päivä tuon konttausepisodin jälkeen lähdin taas tutulle  kävelylenkilleni. Kävely tuntui heti alussa jotenkin erilaiselta kuin ennen -  kevyemmältä ja sujuvammalta. Yhtäkkiä minulle tuli kova tarve juosta. Mitä  kummaa, minä haluan juosta? Eipä siinä muu auttanut kuin vaihtaa  kiltisti askellajia. Jaloissani olivat ns. paljasjalkalenkkarit ja juoksin
tuolla jonkun tonttujuoksuksikin nimittämällä tyylillä, jossa askel on melko  lyhyt ja jalka tulee maahan päkiä edellä, eikä kantapää juurikaan kosketa maata. 
 
En tiedä mitä oli tapahtunut, mutta ensi kertaa elämässäni nautin  juoksemisesta. Se tuntui kevyeltä ja luonnolliselta. Juoksin muutaman  minuutin pätkiä ja vaihdoin välillä kävelyvauhtiin. Sain uudelleen saman  kokemuksen kuin kontatessani "kootusti". Jalat todella olivat kuin moottorit,
jotka kuljettivat vartaloani eteenpäin. Ne olivat koko ajan "allani". En työntänyt ylävartaloani, rintakehääni, enkä päätäni eteenpäin, vaan koko kehoni  suuntautui ylöspäin. Tuntuma siitä säilyi myös kävellessä ja jalat tuntuivat  rullaavan allani. 

Tuskin minusta edelleenkään tulee himojuoksijaa, mutta oli hauska havaita,  miten sain lopultakin kokea juoksemisen ilon konttaamisen kautta! Omaa liikkumistaan ja kehonkäyttöään tutkiessa kannattaakin olla ennakkoluuloton ja  unohtaa turha vakavuus. 

Tarinasta voinee tehdä senkin johtopäätöksen, että kehomme tarvitsee  uudenlaisia kokemuksia oppiakseen vastaavasti uudenlaisia ja kevyempiä  tapoja liikkua.  Alexander-tekniikan opettajan opastamana on mahdollisuus saada  noita uudenlaisia kokemuksia. Tervetuloa kokeilemaan!

Picture
Vasemmanpuoleinen kuva kertoo hyvin, mitä tapahtuu tavallisen juoksun aikana, jolloin jalka tulee kantapää edellä maahan. Nivelet tärähtävät iskun voimasta ja juoksu rasittaa niitä. Oikeanpuoleinen esimerkki kuvaa tilannetta jossa jalat (ja koko keho) ovat vapaat. Silloin jalkaterät pääsevät maahantulossa joustamaan ensin alas ja sen jälkeen taas ylös. Toisin sanoen keho muuntaakin maahantulon energiaksi, jolloin juoksu kevenee huomattavasti, eikä rasita niveliä.
0 Comments

Uskallatko Sinä luottaa kehosi älykkyyteen?

28/5/2012

1 Comment

 
Siihen, että kun lakkaat jännittämästä tai yrittämästä olla kehollasi 'jollakin tietyllä tavalla', se asettuu tasapainoon. Tasapaino on yhtä kuin keveys ja helppous. Milloin olet viimeksi kokenut kehossasi sen?

Huomaa, että tasapaino ei ole tietty asento, joka kerran saavutettuamme pitäisi yrittää säilyttää, vaan koska ihminen on koko ajan liikkuva olento, tasapainon on synnyttävä meidän kehomme sisällä. Ja kun kehomme on sisältä tasapainossa, se on sitä joka hetki myös suhteessa ulkoiseen tilaan, teemmepä mitä hyvänsä.

Mikä parasta, kun keho on tasapainossa, mielikin tasapainottuu - ovathan ne yksi kokonaisuus.

Sinun ei siis tarvitse tietää miten sinun pääsi, lantiosi tai vaikkapa hartioittesi "pitäisi olla" - sinun kehosi tietää, kun vain annat sille mahdollisuuden.

Tervetuloa Alexander-tekniikan tunnille antamaan kehollesi mahdollisuus tasapainoon.


Picture
1 Comment

KUUDES AISTI

12/4/2012

1 Comment

 
Kuudennesta aistista puhutaan yleensä, kun tarkoitetaan yliluonnollisen aistimista. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan kuudes aisti on aisti siinä missä muut viisikin, mutta jostain syystä se jää useimmiten huomiotta. Ilmeisesti sitä pidetään jotenkin itsestäänselvyytenä - nimittäin sitä, että tunnemme ja aistimme, että meillä ylipäätään on keho. Pystymme myös aistimaan silmät kiinni missä asennossa esimerkiksi raajamme ovat. Harva tulee ajatelleeksi, miten hieno mekanismi siihen tarvitaan. Kaikissa nivelissämme on reseptoreita, jotka lähettävät taukoamatta viestejä aivoillemme siitä, missä kulmassa nivelet ovat ja noiden kulmien muuttumisesta. Erotamme myös milloin olemme pystyasennossa tai vaakatasossa. Ei siis mitään yliluonnollista, ainoastaan ihmeellistä!
1 Comment

    RSS Feed

    Kategoriat:

    All
    Alexander Tekniikka
    Hyvinvointi
    Ihmiskeho
    Kehon Kieli
    Tietoinen Ajattelu
    Videot

    Arkisto:

    March 2018
    November 2015
    November 2014
    September 2014
    June 2014
    February 2014
    January 2014
    June 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    May 2012
    April 2012

  • Alexander-tekniikka
  • Lisätietoa tekniikasta
    • Tieteellinen tutkimus Alexander-tekniikan toimivuudesta
    • Alexander-tekniikka voi auttaa selkäkipuun
    • Hengityksen vapautuminen
    • Tasapaino voi palautua Alexander-tekniikalla
    • Lisääntyvää työhyvinvointia
    • Aktiivinen lepoasento auttaa jännityksissä
    • Tunnettuja oppilaita
  • Yksityistunnit
  • Marja Krappe
  • Blogi
  • Varaa tunti
  • Media/Linkit