Onko olemassa ketään, jolla ei koskaan olisi mitään ongelmaa? Jos kuulut sellaiseen ryhmään, onneksi olkoon!  Minä en kuulu, mutta erään sudokun tekeminen paljasti minulle hyvin konkreettisesti jotain ongelmien ratkaisusta.

Sudoku itsessään on tietysit täysin keinotekoisesti luotu ongelma, mutta juuri siksi minun oli mahdollista nähdä siinä mitä näin. Ongelmassa ei ollut mitään henkilökohtaista ja kuitenkin halusin ratkaista sen.

Ensin kun katsoin tuota vaikeaa sudokua, ajattelin, että tässä täytyy olla joku virhe. Tämähän on täysin mahdotonta ratkaista. Jos olisin uskonut omia ajatuksiani, olisin tietenkin jättänyt leikin kesken. Sehän oli ajatusteni mukaan mahdoton ratkaista! Tällaisia tilanteita tulee joskus elämässäkin. Tilanne näyttää mahdottomalta. Ajattelemme, että tähän ei ole mitään ratkaisua ja siksi lamaannumme.

Päätin kuitenkin olla uskomatta omia ajatuksiani ja luottaa täysin siihen, että tehtävä on ratkaistavissa. Tein kaiken käytännön työn joka oli tehtävissä ja sitten aloin tutkia ja katsoa uudestaan ja uudestaan. Joka kerta kun kuulin ajattelevani, että tämä on mahdotonta, työnsin ajatuksen syrjään, ja muistutin itseäni siitä, että se ei ole totta. Tämä ON ratkaistavissa ja minä löydän tuon ratkaisun.   Vähitellen aloin nähdä jotain mitä en vielä äsken nähnyt. Se tuntui suorastaan ihmeeltä. Uskomatonta, miten saatoinkaan olla näkemättä silmieni edessä olevia ratkaisuja! Vähitellen kaikki numerot olivat löytäneet oikeat paikkansa ruudukossa.  Tunsin itseni todelliseksi voittajaksi.

Ehdotankin, että seuraavan kerran kun huomaat olevasi tilanteessa, jossa uskot siihen, että tilanteeseen ei  ole olemassa ratkaisua, pysähdy. Pysähdy ja uskalla luottaa ajatukseen, että ratkaisu löytyy. Ja se löytyy, koska se on jo itseasiassa olemassa!  Sinulla pitää vain olla avoin mieli, joka antaa valmiuden nähdän tuo ratkaisu.

Terveisin,
Marja

Tiesitkö, että omistat mitä nöyrimmän palvelijan? Niin, juuri sinä rakas lukijani. Omistat palvelijan joka  toteuttaa ajatuksesi,  vaikka joutuisi vahigoittamaan itseään sen vuoksi. Tekee parhaansa ja kaikkensa niillä eväillä, joita sinä annat. Eikä se kanna sinulle edes kaunaa saamastaan huonosta kohtelusta. Voiko auliimpaa ja parempaa palvelijaa olla? 

Ja sinä omistat tällaisen ihmeen! Mistäkö tiedän sen? Siitä, että olet kykenevä lukemaan tätä kirjoitusta. Tuo palvelija on nimittäin sinun oma kehosi. Nöyrä palvelija, joka saa usein moitetta siitä, ettei oikein näytä kaikilta osin sellaiselta kuin haluaisit sen näyttävän. Sen jatkuvasti tekemiä pieniä ihmeitä pidetään itsestäänselvyytenä. Tai muistetaan vasta sitten kun se ei yksinkertaisesti enää jaksa. 

Kehoaan voi myös rääkätä terveellisyyden ja liikunnan nimissä. Havahtuminen omaan terveydestä piittaamattomaan elämäntapaan saattaa johtaa toiseen äärilaitaan. Aloitetaan oikein kunnon dieetti ja rankka liikunta. Kehoon ei kenties enää tungeta mitään epäterveellistä, mutta ei myöskään anneta sille kaikkea sen tarvitsemaa.  Omaa välinpitämättömyyttään voi myös puolustella työnteolla. Kun ei ehdi. On niin paljon töitä. Työhän on arvoasteikolla Jumalasta seuraavana. Levätä ehtii sitten haudassa. 

Kuinka usein piittaamme siitä, mitä ravintoa kehomme todella tarvitsee? Tarvitseeko sinun kehosi savua tai tervaa? Alkoholia? Puhdistettua sokeria? Makeisia? Valkoisia vehnäjauhoja yms? Kaikki me nykymaailmassa jo tiedämme, että ne ovat haitaksi kehollemme, mutta silti niiden kauppa käy. 

Entä jos keho sairastuu? Kysytään epätoivoissaan:"Miksi juuri minulle kävi näin?" Ehkä jopa syytetään kehoa sen pettämisestä. Tai sitä toheloa kauneuskirurgia, joka pilasi vartalon ja tuhosi terveyden. Tai omaa kurjaa "kohtaloa" ylipäätään. Kuinka moni menee peilin eteen ja toteaa:  "Anteeksi kehoni, että olen kohdellut sinua niin huonosti, että olet tullut tähän pisteeseen, jossa sairastut."

Sinulla on vain yksi keho käytettävissä koko elämäsi ajan.

Sairastumista ei toki aina voi estää terveellisilläkään elintavoilla, mutta suurimmaksi osaksi kyllä. Liikunta ja terveellinen ruokavalio ei vielä riitä. Jos mielessäsi ja kehossasi on turhia jännityksiä,  kehosi ei voi hyvin. Tämä pätee myös toisinpäin. Pelkkä jännitysten purkaminen ei riitä, kehon on myös saatava oikeanlaista liikuntaa ja ravintoa sen lisäksi.

Mitäpä, jos tästä lähtien joka ilta ennen nukahtamista soisit ajatuksen tuolle uskolliselle palvelijallesi. Sanoisit mielessäsi, että kiitos keho kaikesta mitä olet hyväkseni tänään tehnyt ja anteeksi kaikesta kaltoin kohtelusta. Teen parhaani, että voit tästälähtien hyvin.

Terveisin,
Marja