Alexander-tekniikka astmaatikon tukena

Lounais-Suomen Allergia- ja Astmayhdistys ry:n jäsenlehdessä julkaistu kirjoitukseni:

Hengittäminen on automaatio, mutta voimme myös säädellä sitä tietoisesti. Tunneperäiset asiat ja niiden aikaansaamat reaktiot vaikuttavat kuitenkin hengityksen herkkiin mekanismeihin usein tiedostamattamme. Astmakohtauksen aikaansaama hengenahdistus aktivoi pelkoreaktion ja lihakset jännittyvät. Kohtausten toistuessa henkilö omaksuu vähitellen tämäntyyppisen ylävartalon jännittämisen osana omaa jokapäiväistä olemistaan. 

Hengittäminen on kehon liikettä, joka aikaansaa ilman kulkeutumisen keuhkoihin ja niistä ulos. Liikkeen tapahtumiseen tarvitaan paitsi joidenkin lihasten (tai niiden osien) supistumista eli jännittymistä myös tiettyjen lihasten vapautumista. Hengitettäessä keuhkot täyttyvät ilmasta ja ne laajenevat. Jotta tämä laajeneminen pääsee tapahtumaan vapaasti, mikään ylimääräinen jännitys ei saa olla estämässä kylkiluiden - joiden suojassa keuhkot sijaitsevat - vapaata liikettä.

Astmaatikko saattaa kokea asian päinvastoin, mutta ongelmana on ennemminkin uloshengitys kuin sisäänhengitys. Sen lisäksi, että keuhkoputkien lihassupistuminen heikentää ilmavirtausta erityisesti uloshengityksen aikana, astmaatikko, pelätessään ilman loppuvan kesken, ei uskalla antaa uloshengityksen jatkua luonnolliseen loppuunsa, jonka jälkeen kehon omat reaktion aloittaisivat sisäänhengityksen,  vaan hän alkaa "tehdä" sisäänhengitystä liian aikaisessa vaiheessa. Lisäksi, koska hänellä on tunne ettei saa tarpeeksi ilmaa keuhkoihinsa, hän yrittää kiskoa sitä väkisin sisäänsä. Näiden, ja pelkoreaktion aiheutaman niskan, olkapäiden ja koko ylävartalon jännityksen seurauksena - astmaatikon epäonneksi- on entisestään vaikeutunut hengitys. Hengittäminen ei siis ole työlästä pelkästään liman tukkimien keuhkoputkien ja astmakohtauksen aikaansaaman keuhkoputkien lihasrenkaiden supistumisen vuoksi, vaan myös ylävartalon pinnallisempien lihasten jännittymisen vuoksi - usein krooniseti.

Astmaatikko jos kuka tarvitsee siis kehon hengitysmekanismien vapaata toimimista!

Kun ihminen on paniikissa, miten hän sitten voi vapautua jännityksistä ja estää pelkoreaktion ja sen kehollisen aktivoitumisen?

Alexander tekniikka on pysähtymistä reaktion tullessa ja määrätynlaista tietoista ajattelua, johon keho vastaa vapautumalla jännityksestä. Astmaatikko saa vähitellen uusia kokemuksia hengityksen ja koko kehon vapautumisesta. Nämä kokemukset jäävät kehon lihasmuistiin ja hermojärjestelmään, joka alkaa vähitellen rauhoittua ja henkilö osaa hallita omaa paniikkiaan. Alexander-tekniikan avulla hän oppii myös päästämään irti tavastaan käyttää jännittyneesti ylävartaloaan ja koko kehoaan, jolloin hengittämisestä tulee vapaata ja tehokasta.

Alexander-tekniikka ei ole hengitystekniikan opettelua, vaan aivan päinvastoin. Siinä opitaan päästämään irti hengityksen ”tekemisestä” ja luottamaan kehon omiin mekanismeihin, jotka saadessaan toimia vapaasti ovat tarkoituksenmukaisia ja tekevät olemisesta ja liikkumisesta – siis myös hengittämisestä – kevyempää ja vaivattomampaa myös astmaatikolle.

Terveisin,
Marja