KUUSAMON ALEXANDER-TEKNIIKKA
  • Alexander-tekniikka
  • Lisätietoa tekniikasta
    • Tieteellinen tutkimus Alexander-tekniikan toimivuudesta
    • Alexander-tekniikka voi auttaa selkäkipuun
    • Hengityksen vapautuminen
    • Tasapaino voi palautua Alexander-tekniikalla
    • Lisääntyvää työhyvinvointia
    • Aktiivinen lepoasento auttaa jännityksissä
    • Tunnettuja oppilaita
  • Yksityistunnit
  • Marja Krappe
  • Blogi
  • Varaa tunti
  • Media/Linkit
Picture

Uusi taito = uudet jännitykset kehossa

9/3/2018

0 Comments

 
Käsi ylös se joka luottaa kehoonsa ja siihen, että sillä on kyky toimia täysin tarkoituksenmukaisesti kussakin tilanteessa ja tehtävässä.

Minun kokemukseni on, ettei se edes juolahda useimpien mieleen.

Katselin kerran erään FB ystäväni jakamaa videota muutaman vuoden ikäisen poikansa sahaamisesta. En voinut kuin hämmästellä tuon nuoren miehen kehon vapautta tuosta hänelle uudesta, haastavasta ja hermojakin koettelevasta tehtävästä huolimatta. Aikuisen silmään se ehkä kuitenkin näyttäytyi lähinnä hellyyttävänä kömpelyytenä, mutta tosiassa tuo nuori mies oli mestari. Ei sahaamisessa, mutta mestari siinä, minkä useimmat aikuiset ovat unohtaneet.

Unohtaneet ajan saatossa, koska uusien asioiden opettelussa ja opettamisessa huomio kiinnittyy usein pelkästään oikeanlaisen lopputuloksen aikaansaamiseen. Siitä saamme kiitosta ja päänsilitystä. Jos ei oikein suju, kehotetaan vain yrittämään enemmän.

Joka kerta kun opettelet tekemään jotain sinulle uutta asiaa, tapasi käyttää kehoasi tuossa tilanteessa tallentuu toistojen myötä kehosi ns. lihasmuistiin. Syntyy uusia hermoyhteyksiä, jotka aktivoituvat joka kerta, kun alamme tehdä tätä oppimaamme asiaa. Jos asiaa katsoo mielen tasolla, kysymys on tutun tuntemuksen hakemisesta ja sen toistamisesta. ”Tältä kuuluu tuntua x asiaa tehdessäni”.

Tapa on syntynyt, koska sen itseasiassa on tarkoituskin syntyä ja vielä melko helposti. Se on eri asia kuin vaistomainen kehon reaktio. Tapa on opittu toimintamalli, joka mahdollistaa esimerkiksi nopean toiminnan kehon pitämiseksi hengissä vaaratilanteessa. Sama syntymekanismi toimii tietysti kaikessa tekemisessä. Niinpä jos esimerkiksi olet muodostanut mielessäsi käsityksen, että esiintymistilanne on pelottava, koska sinusta ei mahdollisesti pidetä, saatat mokata jotakin tms. kehosi reagoi kuten sen vaaratilanteessa tulee reagoida - taistele tai pakene - toisin sanoen se alkaa jännittyä. Alamme pitää tätä kehon vaistomaista reaktiota epämieluisana ja alamme pelätä esiintymisen lisäksi itseasiassa enemmän tuota pelon iheuttamaa tunnetta kehossa. Jos tässä kohtaa uskallatkin antaa kaiken tuon kehon reaktion tapahtua ja muistutat itseäsi siitä, että itseasiassa sinun kehosi toimii juuri niin kuin se on tarkoituskin toimia.

Emme siis voi muuttaa tätä ihmiskehon evoluution tulosta, tavan syntymekanismia, mutta voimme ottaa käyttöön uudenlaisia ajatuksia

Olet siis ehkä oppinut uuden taidon, mutta mikä on sen hinta? Kuinka paljon turhaa puristamista eri kohdissa kehoa tuon opetellun taidon tekeminen vaatii? Kuka edes kysyy moista? Jos kyseessä on asia, jota teemme joka päivä, kenties tuntikausia, mikä mahtaa olla lopputulos kehossamme?
Krooninen jännitystila.

Elämämme aikana opettelemme tuhansia erilaisia uusia asioita ja lopulta olemme kimppu erilaisia jännittyneitä tapoja olla ja liikkua. Aikojen saatossa vahvistunut uskomus: ”Tältä kuuluu tuntua olla minä”.

Sama kaava toistuu kun reagoimme asioihin kehossamme tai sen ulkopuolella. Ts. opimme reagoimaan tietyllä tavalla, emmekä tule kyseenalaistaneeksi reaktioidemme tarkoituksenmukaisuutta. Lopulta olemme myös kimppu tahdottomia reaktioita. ”Tällainen minä nyt vaan olen” tai ”Olen perinyt tämän isältäni” jne. jne.
Meistä on siis huomaamattamme tullut tapojemme orjia.

Sen ei tarvitse jatkua niin. Alexander-tekniikan avulla sinulla on mahdollisuus tulla tietoiseksi omista reaktioistasi asioihin ja käsityksistäsi liikkumisesta yleensä. Sen jälkeen on mahdollisuus ajatella uudella tavalla. Alkaa syntyä luottamus omaa kehoa kohtaan ja siihen, että oleminen ja liikkuminen alkaakin ”tapahtua” tekemisen sijaan.

Uskalla alkaa kyseenalaistamaan ajatuksesi ja käsityksesi mistä tahansa asiasta.

Terveisin,
Marja









0 Comments

Hei, kuka ajattelee

10/11/2015

2 Comments

 


Alexander-tekniikkaa ei oikeastaan voi ymmärtää. Se ei myöskään ole fyysinen juttu. Aiemmin olisin sanonut sen olevan puhtaasti mentaalinen, mutta en sano enää sitäkään.

Alexander-tekniikan opettajat puhuvat usein lapsen kehonkäytöstä. Sen luonnollisuudesta ja helppoudesta. Mistä tämä luonnollisuus ja helppous sitten oikein tulee? Miksi meistä aikuisista tuli tällaisia? Aikuisia, joilla selkää kolottaa, niskaa ja hartioita särkee ym. ym. Näihin vaivoihin tullaan hakemaan – usein viimeisenä keinona – apua Alexander-tekniikasta. Ja usein Alexander-tekniikka onkin ainoa, josta on apua. Siitä huolimatta, että ei ole kysymys fyysisestä jutusta.

Minulla oli ennen tapana ihmetellä, että missä vaiheessa ihmisestä oikein tulee ’lopullisesti’ yksilöllinen ihminen? Hedelmöittymisvaiheessa? Synnyttyään? Vai jossain siinä välissä? Tai jopa mahdollisesti jossain vaiheessa syntymän jälkeen, kun alkaa tunnistaa itsensä erilliseksi olennoksi?
Mikä on se perimmäinen asia, joka erottaa vastasyntyneen aikuisesta?

Uskon, että se on juuri se sama asia, joka erottaa pienen lapsen kehonkäytön aikuisen ihmisen kehonkäytöstä.

Kehomme on ulkoinen ilmentymä mielemme liikkeistä. Siitä huolimatta, että Alexander-tekniikassa käytetään hyväksi ajattelua ja sen todistettavasti välitöntä vaikutusta ja ilmentymistä kehossa, sanon, että tekniikka ei pohjimmiltaan ole edes mentaalista.

Siinä ehkä onkin suurin haaste niille, jotka tulevat tekniikan pariin. Halumme kontrolloida kehoamme on tiukassa. Koska useimmille on käynyt selväksi, joko tiedostamattomasti tai tietoisesti, ettemme voi kontrolloida ulkomaailmaa, kehomme tuntuu olevan viimeinen mahdollisuutemme hallita edes jotakin. Niinpä yritämme, taas tietoisesti tai tiedostamatta, kontrolloida liikkumistamme ja ylipäätään kehossa olemista. Hampaiden puristaminen on ehkä joskus tuntunut hyvältä idealta jossain tilanteessa. Helpottanut oloa jollain tasolla. Niinpä siitä on huomaamatta saattanut tulla jatkuva tapa. Olkapäiden työntäminen eteen alkaa usein naisilla teini-iässä. Se on yritystä kätkeä maailmalta kehon muutokset. Nämä ovat vain pari esimerkkiä yrityksistä hallita ympärillä olevan maailman vaikutusta meihin. Itseasiassa teemme sitä koko ajan. Jokainen meistä. Yritämme hallita ulkoisen maailman vaikutusta meihin. Kuka milläkin tavalla. Mutta koska kehomme on mielemme ulkoinen ilmentymä, kaikki nuo yritykset konkretisoituvat tavassamme olla ja käyttää kehoamme.

Alexander-tekniikka toimii vain, kun uskaltaa luopua kontrollista. Uskaltaa olla pitämättä kiinni käsityksistään yhtään mistään. Tässä kohtaa tullaan taas lapseen. Pienen lapsen kehonkäyttö on niin kauan luonnollista ja kevyttä, kuin hän ei ole omaksunut käsityksiä yhtään mistään. Hän on vain sitä mitä on. Tämä sama olemisen tila on kuitenkin meissä kaikissa edelleen olemassa. Sitä ei siis tarvitse ’luoda’ uudelleen vaan on mahdollista tunnistaa tietoisesti. On vain uskallettava luopua elämänsä aikana luomistaan käsityksistä.

Maailmassa on oikeastaan yksi uskonto. Yksi asia johon jokainen sokeasti uskoo. Tämä uskonto on usko omiin ajatuksiin. Uskomme ajatuksiamme, jotka sanovat kuka ja millainen minä itse olen, millainen joku toinen on, millainen maailma on jne. jne. F.M. Alexander totesi aikoinaan viisaasti, että kaikki ajattelu aiheuttaa kehossa jännitystä. Nyt voi tietysti nousta kysymys, että miksi sitten Alexander-tekniikassa käytetään nimenomaan ajattelua.

Ajatukset, joita tekniikassa käytetään, eivät sinänsä ole ”se juttu”. Ajattelun laatu on ratkaiseva. Voit ajatella päivät pitkät näitä ajatuksia, eikä mitään tapahdu, jos ne ovat vain fraaseja mielessä. Toisaalta, jos takana on käsitys, että niillä on tarkoitus kontrolloida kehoa, lopputuloksena on lisää jännitystä. Se, mistä siinä on kysymys, on nimenomaan tuo aiemmin mainitsemani irti päästäminen kaikista kiinni pitämistäsi käsityksistä ( myös käsityksistäsi siitä, miten Alexander-tekniikan pitäisi toimia) ja uskaltautua vain olemaan ja antautumaan sille mikä tapahtuu nyt. Kun niin tapahtuu, oppilas saattaa hämmästyneenä todeta: "Minulla ei ollut aavistustakaan mitä tapahtuu” tai: ” Minun ei todellakaan tarvinnut tehdä yhtään mitään!”.
Tuo olemisen tilaan uskaltautuminen vain tuntuu usein olevan liikaa. Silloinhan tosiaan on luovuttava kaikesta yrityksestä kontrolloida. Luovuttava tutusta tuntemuksesta ’tältä tuntuu olla minä’. Luovuttava uskomasta omiin tuttuihin ajatuksiinsa.

Hän, joka oivaltaa, ettei oikeastaan koskaan edes pysty kontrolloimaan miten asiat menevät, on jo uskaltautumassa syntyä uudelleen tähän hetkeen. Sillä muutahan ei ole.

Marja







2 Comments

Lupa jännittää

20/11/2014

2 Comments

 
Pyörin viime yönä sängyssä unta saamatta. Sitten tajusin, että olin juonut mukillisen kahvia myöhään iltapäivällä ja sitähän minun ei kannattaisi tehdä, jos haluan yöni nukkua enkä kukkua.  Mutta, kuten aina on tuntuu olevan laita, tämäkin ”virhe” osoittautui lopulta hedelmälliseksi.

Kehoni ja mieleni tuntuivat siis kofeiinihuuruissaan olevan yliaktiiviset ja jännittyneet. Ensi reaktioni oli, että näistä levottomista ajatuksista ja kehon jännittyneestä tilasta on päästävä eroon. Ja niinhän minä sitten yritin. Tuloksetta.

Kun sitten yhtäkkiä tulinkin tietoiseksi tästä reaktiostani, tajusin saman tien, että ei, minun ei pidä väistää jännitystä, vaan minun on pysähdyttävä sisälläni tuon jännityksen läsnä ollessa!  Annettava sen olla mitä se on. Minun on katsottava jännitykseen kaikessa rauhassa! Kuulostaako ristiriitaiselta? Sitä se ei suinkaan ole, sillä jos olet tarkkana, huomaat, että jännitys ja sen havainnointi ovat kaksi erillistä tapahtumaa sinussa.

Niinpä jäin ”rauhassa jännittämään” ja tämä sai minut – yllätys, yllätys – rauhoittumaan ja ajatukseni kirkastumaan. Tämän seurauksena tajusin yllättäen erään hyvin tärkeän ja minua vaivanneen asian, mitä tulee Alexander-tekniikkaan harjoittamiseen.

Useinhan käy niin, että oppilaan käytyä jonkin aikaa tunneilla, hän alkaa tulla vähitellen tietoiseksi jännityksistään. Lähes poikkeuksetta siihen tunnutaan reagoivan samoin kuin minä yöllä tein: ”Näin ei pitäisi olla. Jännityshän on huono asia ja siksi minä en saisi jännittää.”  Näin tulee luoneeksi toisen jännityksen aiheen sisälleen. On se alkuperäinen jännitys, jonka havaitsee, sekä lisäksi edellä mainittujen ajatuksien aiheuttama sisäinen ristiriita ja jännitys.

Tämä on asia, jonka uskon aiheuttavan usein myös Alexander-tekniikan tuntien lopettamisen. On liian tuskallista tunnistaa jännityksensä.  Toisaalta on myös ymmärretty Alexander-tekniikka väärin. Muistan itsekin aikoinaan minua riivanneet epätoivon tunteet koska oli koko ajan niin tietoinen jännittyneestä tilastani. Kirosin koko tekniikan koska en enää pystynyt olemaan ”ei-tietoinen”. 

Mutta tämä onkin se hetki, jolloin nimenomaan tarvitaan tätä tekniikkaa! Tässä kohtaa on mahdollisuus alkaa todella sisäistämään tekniikan opetuksia. Jos toimit niin kuin minä tein viime yönä, ja uskallat olla rauhassa jännityksesi kanssa, tulet kokemaan jotain aivan uutta. Tämä on sitä niin sanottua inhibitiota parhaimmillaan ja vasta siitä voi alkaa vapautuminen.

Jännityksen tunnistaminen ei siis tarkoita vielä että olisi aidosti kohtaamassa sitä. Kuten sanottu, yleensä me haluamme tunnistamisen jälkeen väistää sitä ja kieltää sen olemassaolon. Ja tämä ei vaan toimi!

Rauhaisaa syksyä,

Marja



2 Comments

Alexander-tekniikka astmaatikon tukena

7/9/2014

0 Comments

 

Lounais-Suomen Allergia- ja Astmayhdistys ry:n jäsenlehdessä julkaistu kirjoitukseni:

Hengittäminen on automaatio, mutta voimme myös säädellä sitä tietoisesti. Tunneperäiset asiat ja niiden aikaansaamat reaktiot vaikuttavat kuitenkin hengityksen herkkiin mekanismeihin usein tiedostamattamme. Astmakohtauksen aikaansaama hengenahdistus aktivoi pelkoreaktion ja lihakset jännittyvät. Kohtausten toistuessa henkilö omaksuu vähitellen tämäntyyppisen ylävartalon jännittämisen osana omaa jokapäiväistä olemistaan. 

Hengittäminen on kehon liikettä, joka aikaansaa ilman kulkeutumisen keuhkoihin ja niistä ulos. Liikkeen tapahtumiseen tarvitaan paitsi joidenkin lihasten (tai niiden osien) supistumista eli jännittymistä myös tiettyjen lihasten vapautumista. Hengitettäessä keuhkot täyttyvät ilmasta ja ne laajenevat. Jotta tämä laajeneminen pääsee tapahtumaan vapaasti, mikään ylimääräinen jännitys ei saa olla estämässä kylkiluiden - joiden suojassa keuhkot sijaitsevat - vapaata liikettä.

Astmaatikko saattaa kokea asian päinvastoin, mutta ongelmana on ennemminkin uloshengitys kuin sisäänhengitys. Sen lisäksi, että keuhkoputkien lihassupistuminen heikentää ilmavirtausta erityisesti uloshengityksen aikana, astmaatikko, pelätessään ilman loppuvan kesken, ei uskalla antaa uloshengityksen jatkua luonnolliseen loppuunsa, jonka jälkeen kehon omat reaktion aloittaisivat sisäänhengityksen,  vaan hän alkaa "tehdä" sisäänhengitystä liian aikaisessa vaiheessa. Lisäksi, koska hänellä on tunne ettei saa tarpeeksi ilmaa keuhkoihinsa, hän yrittää kiskoa sitä väkisin sisäänsä. Näiden, ja pelkoreaktion aiheutaman niskan, olkapäiden ja koko ylävartalon jännityksen seurauksena - astmaatikon epäonneksi- on entisestään vaikeutunut hengitys. Hengittäminen ei siis ole työlästä pelkästään liman tukkimien keuhkoputkien ja astmakohtauksen aikaansaaman keuhkoputkien lihasrenkaiden supistumisen vuoksi, vaan myös ylävartalon pinnallisempien lihasten jännittymisen vuoksi - usein krooniseti.

Astmaatikko jos kuka tarvitsee siis kehon hengitysmekanismien vapaata toimimista!

Kun ihminen on paniikissa, miten hän sitten voi vapautua jännityksistä ja estää pelkoreaktion ja sen kehollisen aktivoitumisen?

Alexander tekniikka on pysähtymistä reaktion tullessa ja määrätynlaista tietoista ajattelua, johon keho vastaa vapautumalla jännityksestä. Astmaatikko saa vähitellen uusia kokemuksia hengityksen ja koko kehon vapautumisesta. Nämä kokemukset jäävät kehon lihasmuistiin ja hermojärjestelmään, joka alkaa vähitellen rauhoittua ja henkilö osaa hallita omaa paniikkiaan. Alexander-tekniikan avulla hän oppii myös päästämään irti tavastaan käyttää jännittyneesti ylävartaloaan ja koko kehoaan, jolloin hengittämisestä tulee vapaata ja tehokasta.

Alexander-tekniikka ei ole hengitystekniikan opettelua, vaan aivan päinvastoin. Siinä opitaan päästämään irti hengityksen ”tekemisestä” ja luottamaan kehon omiin mekanismeihin, jotka saadessaan toimia vapaasti ovat tarkoituksenmukaisia ja tekevät olemisesta ja liikkumisesta – siis myös hengittämisestä – kevyempää ja vaivattomampaa myös astmaatikolle.

Terveisin,
Marja

0 Comments

Kiitos, Alexander-tekniikka

30/6/2014

0 Comments

 
Juhannuksena tein hyvän ystäväni kanssa pyöräretken Savojärvelle, joka on 40 km:n päässä Turusta. Jotta olisin kovassa vastatuulessa kyennyt pysymään vahvemman ja parempikuntoisemman ystäväni vauhdissa, minun oli luovuttava  tavastani reagoida esimerkiksi vastatuuleen ja ylämäkeen. Samoista tavoista, joita huomaan olevan lähes kaikilla pyöräilijöillä. Alamme puskea ylävartaloamme eteenpäin ja painaa sitä polkemisen tahdissa alas ja ylös - ikäänkuin se muka auttaisi polkemista tai tekisi siitä tehokkaampaa. Samalla useimmiten työnnämme päätä taaksepäin, jolloin kaula jännittyy. Kaikki tämä saa aikaan ylävartalon ja käsien kokonaisvaltaisen jännittymisen, jolloin hengitys ei enää voi olla vapaata. Tämän puolestaan saa aikaan sen, että koko keho lakkaa toimimasta tehokkaasti ja on käyttettävä tarpeettoman paljon energiaa sekä polkemiseen, että hengittämiseen! 

Ennen kuin voin luopua tavastani reagoida yllämainitulla tavalla kehollisesti, minun oli luovuttava tavastani reagoida mentaalisesti. Päästettävä irti ajatuksesta tai uskomisesta ajatukseen,  että "on rankkaa polkea vastatuuleen ja ylämäkeen!" Vasta sen jälkeen olin valmis päästämään irti kehollisesta reaktiostani.

Tätä kaikkea havainnoidessani tunsin valtavaa kiitollisuutta ja riemua Alexander-tekniikasta. Ei tarvitse kuitenkaan lähteä polkemaan kymmeniä kilometrejä voidakseen harjoittaa tuota irtipäästämistä tavoistaan reagoida. Kyllä jokaisen elämä tarjoaa siihen päivittäin lukuisia tilanteita, jos vain on avoin ne huomaamaan.

En väitä, että Alexander-tekniikka olisi ainoa asia joka johtaa hyvään oloon, mutta se on yksi olennaisimmista. Vertaisin sitä ruokaan joka on yhtäaikaa sekä hyvää, että terveellistä. Mutta - ennen kuin voin kokea ruuan hyödyn ja maun, minun on nähtävä se vaiva, että vien tuon ruoan suuhuni.

Samoin minun on itse käytettävä Alexander-tekniikkaa, jotta se mitä kehollani teen, olisi samanaikaisesti kevyttä ja voimakasta.

Terveisin,
Marja
0 Comments

Alexander-tekniikan kirjekurssi, osa 3.

29/6/2014

0 Comments

 
"Maan vetovoima on keveyden alkulähde."
Näin sanoi aikoinaan kiinalainen viisas mies nimeltä Lao-Tzu. 

Tuo outo voima, jonka olemuksesta tiedemiehet ja -naiset eivät tietääkseni ole vieläkään päässeet yhteisymmärrykseen. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että voima on olemassa ja vaikuttaa meihin joka hetki. Oletko tullut ajatelleeksi miten tärkeä voima se on?

Puhun mieluummin maan vetovoimasta kuin painovoimasta, koska  tuppaamme yleensä mieltämään maan vetovoiman jonakin, joka tekee asioista painavia, mutta asia onkin aivan päinvastoin. On nimittäin olemassa fysiikan lainalaisuus:" Jokaisella voimalla on aina olemassa vastavoima, joka on yhtä suuri, mutta vastakkaissuuntainen." 

Niin, oletko tullut ajatelleeksi, että kehoosi vaikuttaa myös maan vetovoiman vastakkainen voima, joka itseasiassa auttaa sinua seisoessasi ja istuessasi vapautumaan ylöspäin, ts. tekee sinut kevyeksi! Jos puhutaan painovoimasta, niin tämä vastakkainen voima olisi nimeltään "keveysvoima".
 Juttu vai on niin, että viemme itse kehomme jollain lailla pois tasapainosta ja silloin olemisesta ja liikkumisesta tulee raskasta, koska keho joutuu  koko ajan työskentelemään ankarasti pitääksesi sinut pystyssä. Toisin sanoen tekemään töitä maan vetovoimaa vastaan.

Seuraus kehon palautumisesta tasapainoon ja sitäkautta tarpeettoman jännityksen katoamisesta on usein suorastaan mystiseltä tuntuva keveyden tunne. 

Seuraavalla kerralla kun nouset rappusia tutkihan tapaasi reagoida kehollasi kun astut ensimmäiselle askelmalle.
Onko niin, että alat työntää ylävartaloasi eteenpäin? Se on täysin tarpeeton reaktio, ja tekee ylös nousemisesta raskasta. Katso voisitko jättää sen tekemätt ja kävellä niin kuin kävelet tasaisella alustalla ylävartalo suuntautuen ylöspäin? Tiedän, että tapa on erittäin voimakas ja joudun itse edelleenkin muistuttamaan itseäni siitä rappusia kävellessäni. Vapautuminen ylöspäin vapauttaa myös lonkat ja reidet, jotka kaikki yhdessä vaikuttavat siihen, että rappusten nousu yllättäen tuntuukin kevyeltä. Kokeile!

Ajattele siis maan vetovoimaa ystävänäsi, jonka kanssa olet yhteistyössä - omaksi hyväksesi :)

Kaikille lukijoilleni kevyttä kesää toivoen,

Marja

Picture
Ilman maan vetovoimaa emme kykenisi olemaan pystyasennossa vaan kelluisimme holtittomasti kuin kuvan avaruusmies.
Picture
Kaikki nämä istujat ovat vieneet kehonsa pois tasapainosta ja joutuvat tekemään työtä maan vetovoimaa vastaan välttääkseen kaatumisen. Eipä ihme jos niskaa ja hartioita särkee päivän päätyttyä.
Picture
Tässä istuja on tasapainossa ja käyttää hyväkseen maan vetovoimaa ollakseen kevyt ja vapaa.
0 Comments

Alexander-tekniikan kirjekurssi, osa 2

24/2/2014

2 Comments

 
Haluan korostaa, että Alexander-tekniikassa ei suinkaan ole kysymys kehon kontrolloimisesta mielen ja ajattelun avulla, vaan aivan päinvastoin. On tarkoitus oppia luottamaan kehoon ja sen luonnollisiin mekanismeihin.

Jos et ole vielä lukenut kirjekurssin ensimmäistä osaa, tutustu siihen tästä. 

Mistä Alexander-tekniikkaan tutustuminen siis alkaa?

Pysähtymisestä.

Et voi tulla tietoiseksi, ellet pysähdy. Eikä se välttämättä aina tarkoita, että sinun pitäisi fyysisesti pysähtyä. Ensisijaisesti kysymys on pään sisällä tapahtuvasta pysähtymisestä joka saattaa ilmentyä myös ulkoisena pysähtymisenä. 

Sinusta saattaa ensin tuntua, ettet yksinkertaisesti muista pysähtyä elämän kiireiden keskellä. Voin kuitenkin kertoa kokemuksesta, että siihen auttaa se, että todella sisäistät pysähtymisen tärkeyden ja olet valmis oppimaan pysähtymään. Vähitellen huomaat muistavasi pysähtyä useammin - aivan luonnostaan. 

Kertaa siis uudestaan ja uudestaan ensimmäisen osan "tehtävä". Joskus minusta tuntuu, että muuta ei edes tarvita. Vain pelkkä aito pysähtyminen ja tietoiseksi tuleminen ilman tuomiota ja arvostelua riittää useiden stressistä johtuvien jännitysten laukeamiseen ja saat ikäänkuin uutta tilaa. Kokeile!

Seuraavassa jaksossa puhun maan vetovoimasta ja sen tärkeydestä keveyden löytymiseen.

Terveisin,

Marja


Picture
2 Comments

Alexander-tekniikan kirjekurssi, osa 1

31/1/2014

0 Comments

 
Aion nyt yrittää mahdotonta.

Alexander-tekniikan opettajien piireissä nimittäin "tiedetään" yleisesti, ettei tekniikkaa pysty oppimaan lukemalla. Sitä mantraa olen itsekin toistanut. Haluan nyt kuitenkin tutkia onko asia todella täysin totta.  

Tämän kurssin tarkoitus ei ole olla kaiken kattava sukellus tekniikkaan, vaan pikemminkin maistiainen siitä, mistä tekniikan harjoittamisessa on kysymys. Tätä kautta kynnys tunneille tulemiselle voi mataloitua ja toisaalta motivaatiosi tekniikan oppimisen suhteen saattaa jopa lisääntyä.

Aloitan tämän kirjekurssin siitä, mikä minusta on käytännöllisin ja tarkoituksenmukaisin lähtökohta perehtymisessä tekniikkaan - eli tulemista tietoiseksi erilaisista aistimuksista.

Missä tahansa nyt oletkin, todennäköisesti istut tätä lukiessasi. Pyydänkin sinua nyt, että mitään tekemätttä tai yrittämättä vain annat tietoisuuden tuolilla olevasta takapuolestasi tulla tajuntaasi. Jos istumisen sijaan makaat esimerkiksi sohvalla, tule tietoiseksi sohvaa vasten painautuvasta selästäsi. Tai jos seisot, tule tietoiseksi jalkapohjistasi. Huomaa siis, että sinun ei tarvitse varsinaisesti tehdä mitään, etkä ole luomassa uutta tuntemusta, vaan sinä ikäänkuin avaudut kehossasi jo olevalle aistimukselle.  Ei muuta. Ole kuitenkin samanaikaisesti tietoinen ympärilläsi olevasta tilasta ja sen tapahtumista. Väreistä, äänistä, tuoksuista, liikkeistä. Huomaa, että kaikki aistiärsykkeet tulevat sinua kohti. Sinun ei tarvitse ponnistella millään lailla asian tapahtumiseksi. Ole myös tietoinen tilasta ympärilläsi. Varsinkin takanasi, yläpuolellasi ja sivuillasi.

Meitä ihmisiä on tunnetusti kahta tyyppiä. Toisten tietoisuus näyttää suuntautuvan  helpommin ulospäin ja toisten helpommin sisäänpäin. Tosiasia kuitenkin on, että kummankaan suunnan ei ole hyvä dominoida ja siksi meidän on hyvä harjoitella meille ei-niin-luontaista-suuntaa.

Oletpa sitten ulos- tai sisäänpäin suuntautuva tyyppi, huomaa että tuo tietoisuuden suuntautuminen kuitenkin  tapahtuu aina sinun kehosi sisällä, ei sen ulkopuolella, vaikka se suuntautuisikin ulospäin.

Olemme usein, varsinkin toisten seurassa tietoisia siitä, miltä näytämme ulkoisesti. Nyt on kuitenkin tarkoitus tulla kehosta tietoiseksi sen sisällä. Ole siis avoin kaikille tuntemuksille. Älä tuomitse tai arvostele. Älä yritä muuttaa mitään.  Älä yritä kieltää mahdollisesti epämiellyttävän tuntemuksen tai ajatuksen olemassaoloa, mutta älä myöskään uppoudu siihen. Toisaalta, jos havahdut niin tapahtuneen, älä soimaa itseäsi. Ole vain havaintojen tekijä.

 Pidän erityisen paljon Buddhan sanomasta: "The foot feels the foot when it feels the ground". Eli vapaasti suomennettuna "Tunnistat jalkasi jalaksi, kun se on kosketuksessa maahan." Tarvitsemme siis ulkopuolista maailmaa, kokeaksemme kehomme. 

Terveisin,
Marja

 
0 Comments

Arvoitus

26/6/2013

5 Comments

 
Mikä meillä jokaisella on se, joka ei vaadi minkäänlaista, ei pienintäkään ponnistelua? Joka kuitenkin tapahtuu joka ikinen hetki meidän elämämme aikana. Kukaan ei voi sitä estää, eikä kukaan voi sitä paeta? 

Annan pari vinkkiä siitä, mitä se ei ole. Se ei ole nukkumista, koska sitä teemme vain muutaman tunnin vuorokaudessa.
Se ei ole ajattelemista, sillä aivotyö kuluttaa energiaa ja vaatii siten ponnistelua.

Tämä on jotain joka tapahtuu levossa yhtälailla kuin liikkuessa. Nukkuessa ja valveilla. Kotona ja matkoilla. Missä ikinä oletkin, jokainen elämäsi hetki. Iloisena tai surullisena. Väsyneenä tai tarmokkaana.

Mikä tai mitä se on?

Luen mielelläni kommenttejanne ja pohdintojanne aiheesta. Älä ajattele, että en nyt viitsi vaivautua pohtimaan moista, minulla on parempaakin tekemistä.  Vastauksen todellinen oivaltaminen on tärkeämpää kuin arvaatkaan.

Kesäterveisin,
Marja
Picture
5 Comments

Sudokun kertomaa

25/4/2013

0 Comments

 
Onko olemassa ketään, jolla ei koskaan olisi mitään ongelmaa? Jos kuulut sellaiseen ryhmään, onneksi olkoon!  Minä en kuulu, mutta erään sudokun tekeminen paljasti minulle hyvin konkreettisesti jotain ongelmien ratkaisusta.

Sudoku itsessään on tietysit täysin keinotekoisesti luotu ongelma, mutta juuri siksi minun oli mahdollista nähdä siinä mitä näin. Ongelmassa ei ollut mitään henkilökohtaista ja kuitenkin halusin ratkaista sen.

Ensin kun katsoin tuota vaikeaa sudokua, ajattelin, että tässä täytyy olla joku virhe. Tämähän on täysin mahdotonta ratkaista. Jos olisin uskonut omia ajatuksiani, olisin tietenkin jättänyt leikin kesken. Sehän oli ajatusteni mukaan mahdoton ratkaista! Tällaisia tilanteita tulee joskus elämässäkin. Tilanne näyttää mahdottomalta. Ajattelemme, että tähän ei ole mitään ratkaisua ja siksi lamaannumme.

Päätin kuitenkin olla uskomatta omia ajatuksiani ja luottaa täysin siihen, että tehtävä on ratkaistavissa. Tein kaiken käytännön työn joka oli tehtävissä ja sitten aloin tutkia ja katsoa uudestaan ja uudestaan. Joka kerta kun kuulin ajattelevani, että tämä on mahdotonta, työnsin ajatuksen syrjään, ja muistutin itseäni siitä, että se ei ole totta. Tämä ON ratkaistavissa ja minä löydän tuon ratkaisun.   Vähitellen aloin nähdä jotain mitä en vielä äsken nähnyt. Se tuntui suorastaan ihmeeltä. Uskomatonta, miten saatoinkaan olla näkemättä silmieni edessä olevia ratkaisuja! Vähitellen kaikki numerot olivat löytäneet oikeat paikkansa ruudukossa.  Tunsin itseni todelliseksi voittajaksi.

Ehdotankin, että seuraavan kerran kun huomaat olevasi tilanteessa, jossa uskot siihen, että tilanteeseen ei  ole olemassa ratkaisua, pysähdy. Pysähdy ja uskalla luottaa ajatukseen, että ratkaisu löytyy. Ja se löytyy, koska se on jo itseasiassa olemassa!  Sinulla pitää vain olla avoin mieli, joka antaa valmiuden nähdän tuo ratkaisu.

Terveisin,
Marja
Picture
Tämähän on mahdotonta ratkaista - vai onko?
0 Comments
<<Previous

    RSS Feed

    Kategoriat:

    All
    Alexander Tekniikka
    Hyvinvointi
    Ihmiskeho
    Kehon Kieli
    Tietoinen Ajattelu
    Videot

    Arkisto:

    March 2018
    November 2015
    November 2014
    September 2014
    June 2014
    February 2014
    January 2014
    June 2013
    April 2013
    March 2013
    February 2013
    January 2013
    December 2012
    November 2012
    September 2012
    August 2012
    June 2012
    May 2012
    April 2012

  • Alexander-tekniikka
  • Lisätietoa tekniikasta
    • Tieteellinen tutkimus Alexander-tekniikan toimivuudesta
    • Alexander-tekniikka voi auttaa selkäkipuun
    • Hengityksen vapautuminen
    • Tasapaino voi palautua Alexander-tekniikalla
    • Lisääntyvää työhyvinvointia
    • Aktiivinen lepoasento auttaa jännityksissä
    • Tunnettuja oppilaita
  • Yksityistunnit
  • Marja Krappe
  • Blogi
  • Varaa tunti
  • Media/Linkit